Saarna 3. adventtisunnuntai
Matt. 11:2–10
Oletko koskaan pettynyt Jeesukseen? Vaikka me saarnaajat kuinka hienosti lupaisimme, että toisiin ihmisiin voi pettyä, mutta Jeesukseen ei, niin ei kannata uskoa tällaista. Se ei nimittäin ole ollenkaan totta. Tämän päivän tekstissä kohtaamme yhden varsin suuren luokan pettymyksen, kun Johannes Kastaja kuulee vankilassa Kristuksen teoista.
Asiaa ymmärtääksemme on hyvä palauttaa mieliin, että Johannes Kastaja oli hyvin merkittävä hahmo varhaisessa juutalaisuudessa, joka keräsi paljon kuulijoita ympärilleen. Kansan parissa oli muodostunut jonkinlainen ymmärrys siitä, että hän oli profeetta. Johannes julisti, että kaikkien tulee kääntyä, koska taivasten valtakunta on tullut lähelle. Hän kehotti ihmisiä tunnustamaan syntinsä ja ottamaan parannuksen kasteen Jordan-virrassa. Johannes myös ennusti, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka on häntä väkevämpi. Tämä hänen jälkeensä tuleva kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. ”Hänellä on kädessään viskain ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
Lopulta itse Jeesus tuli Johanneksen kasteelle. Vaikka Johannes vastusteli ja oli sitä, mieltä, että hänen pitäisi saada Jeesukselta kaste, hän suostui kastamaan Jeesuksen, sillä Jeesus vakuutteli, että näin on toimittava, jotta taivaallisen isän tahto täytetään. Silloin Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen tavoin ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”
Tekstissämme olemme tilanteessa, jossa Johannes kastaja on vankilassa. Johannes oli mennyt julistamaan kuningas Herodekselle, että Herodeksen ei ole lupa elää hänen veljensä vaimon kanssa avioliittoon verrattavassa suhteessa. Johannes oli siis kritisoinut kuninkaallisen tason aviorikosta. Tästä hyvästä Herodes heitti hänet vankilaan.
Maailma ei ole koskaan halunnut kuulla julistusta siitä, että seksuaalimoraalinkin alueella Jumalalla voisi olla jotain sanottavaa siihen, miten meidän tulisi elää. Tämä toistuu niin tänään kuin Jeesuksen aikana. Tästä julistavat Jumalan lähettämät profeetat vangitaan tai heidän sanomisiaan käsitellään korkeimmissa oikeusistuimissa. Todelliset profeetat näyttävät ajasta aikaan joutuvan vaikeuksiin tämän maailman valtojen kanssa.
Johanneksen julistus oli Herodekselle myös sikäli uhka, että Johannes julisti taivasten valtakunnan tuloa lähelle. Silloin maalliset kuninkaat, joilla on omat valtakuntansa, ovat vaarassa menettää oman valtansa. Jos Jumalan valtakunta tulee, ja Jumalan todellinen kuninkuus laskeutuu keskellemme, silloin Herodeksen kuninkuus väistämättä laimenisi sen rinnalla. Herodes ei olisikaan se oikea kuningas, jolla on absoluuttinen valta maan päällä. Ei siis ihme, että Herodes laittoi tällaisen julistajan hyvin nopeasti vankilaan.
Vankilassa Johannes oli pettynyt. Hänen korviinsa kantautui tietoja siitä, mitä Jeesus saarnasi ja teki, mutta se ei vaikuttanut siltä, mitä Johannes odotti ja mitä hän oli julistanut. Johanneshan oli sanonut, että hänen jälkeensä tulee häntä suurempi, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämä häntä suurempi tulee toteuttamaan tuomion, jossa hyvät kootaan aittaan, mutta ruumenet poltetaan tulessa, joka ei koskaan sammu.
Johannes odotti Jeesuksen olevan todella tulinen mies, profeetta Elian kaltainen hahmo, joka pyyhkäisisi voimallaan Israelin läpi. Hän odotti Jeesuksen voittavan jumalattomuuden ja epäjumalanpalveluksen niin kuin Elia oli voittanut Karmelinvuorella 450 Baalin profeettaa. Hän odotti Jeesuksen olevan tuomari, joka lausuu tuomion ja panee sen heti toimeen. Siksi häntä oli alun perinkin oudoksuttanut se, että tuomari itse oli pyytänyt anteeksiannon kastetta häneltä.
Johannes odotti siis innokkaana sitä päivää, joka ei voisi olla enää kaukana, jolloin Jeesus lopulta tuomitsisi epäoikeudenmukaisuuden yhteiskunnallisen hierarkian huipulla, marssisi kuningas Herodeksen eteen, syöksisi hänet valtaistuimeltaan ja palauttaisi oikeudenmukaisen ja jumalallisen hallinnon Israelin kansan keskuuteen. Jeesuksesta tulisi messiaaninen kuningas, joka vapauttaisi sukulaisensa ja häntä ennustaneen profeetan vääryyttä kärsimästä vankilasta ja asettaisi hänet kunniapaikalle omassa messiaanisessa hallinnossaan. Näin Johannes ajatteli viruessaan Herodeksen vankilassa vailla oikeutta ja vailla suurta huomiota.
Jeesus kuitenkin näytti toimivan aivan toisin kuin Johannes odotti. Jeesus kierteli ympäri Galileaa ystävystymässä veronkerääjien ja syntisten kanssa. Jeesus piti puheita ja auttoi sairaita, mutta Johannes virui yhä vankilassa. Jeesuksen maine kyllä kasvoi, mutta Johanneksen kannalta mitään siitä, mitä Johannes odotti hänen tekevän, ei näyttänyt toteutuvan. Vanha testamenttihan oli täynnä ennustuksia tulevasta messiaasta, jonka kautta maailmaan tulisi tuomio ja sitä kautta pelastus epäoikeudenmukaisesti kärsivälle Jumalan kansalle. Messias vapauttaisi Israelin ja koko maailman pahuudesta lopullisesti.
Nyt tällaista päätöstä tarinaan ei näyttänyt olevan näköpiirissä. Mitä siis oli tekeillä? Oliko Johannes sittenkin erehtynyt? Oliko Jeesus se, jonka oli määrä tulla vai pitikö sittenkin odottaa jotain seuraavaa? Näitä Johannes pohti yhä synkkenevän epätoivon vallassa. Oliko hänen koko julistuksensa ja toimintansa valumassa hukkaan?
Jeesuksen vastaus Johannekselle ei ole suora kyllä tai ei. Jeesus vastaa hyvin yllättävällä tavalla. Jeesus ei ollut sellainen messias kuin odotettiin, siksi hänen täytyi sanoa enemmän kuin kyllä tai ei. Jeesus käyttää erilaista käsikirjoitusta kuin minkä mukaan Johannes odotti asioiden menevän. Silti se käsikirjoitus on täysin oikea ja yhtäpitävä sen kanssa, mitä Vanhan testamentin profeetat olivat ennustaneet.
Jeesuksen vastaus Johannekselle on siis selvä: hän tekee lopunajallisia tekoja, joita profeetat ovat ennustaneet. Erityisesti Jesaja puhuu näistä teoista messiaanisen ajan tunnusmerkkeinä. Esimerkiksi Jesajan kirjan luvussa 35 sanotaan messiaanisesta ajasta: ”Silloin aukeavat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” Näitä samoja asioita Jeesus listaa vastauksessaan Johannekselle.
Parantamalla sairaita Jeesus osoitti siis messiaanisen ajan olevan Jumalan kansan keskellä. Toisaalta Jesajan ennustuksissa kuvaan liittyy aina myös Jumalan viha ja kosto pahuudelle. Jeesus ohittaa nämä tuomion sanat ja osoittaa toiminnassaan Jumalan suuren armollisuuden. Tämä oli enemmän kuin Johanneskaan saattoi kuvitella. Jeesus ei näin ole pelkästään profeetallinen hahmo, vaan messiaaninen hahmo, joka ylittää kaikki odotukset. Siksi se, joka ei torju Jeesusta, on autuas eli onniteltava.
Tämän vuoksi koko kysymys Jumalan suuresta pelastuksesta tiivistyy siihen, torjuuko Jeesuksen vai ei. Tarkemmin käännettynä tässä puhutaan siitä, että ei loukkaannu tai pahennu Jeesukseen. Kohdan voisi siis kääntää: ”autuas se, joka ei loukkaannu tai pahennu minuun.” Tämä on keskeinen kriteeri meidän suhteessamme Jeesukseen.
Niin kuin on käynyt selväksi, Jumalan ilmoitukseen kuuluu seikkoja, jotka loukkaavat monia ihmisiä. Herodes loukkaantui Johannekseen, kun ei ollut saanut elää mielensä mukaan. Johannes meinasi loukkaantua Jeesukseen, kun tämä ei toiminut hänen odotuksiensa mukaan.
Jeesus ei osoittautunut sellaiseksi messiaaksi, jota monet odottivat ja halusivat. Hän ei tuonut voimalla ja väkivallalla Jumalan valtakuntaa näkyvästi tänne maan päälle ja toteuttanut heti oikeudenmukaista tuomiota vääryyden vallalle niin kuin messiaan odotettiin tekevän. Siksi monet loukkaantuivat häneen.
Tänäänkin ne, jotka pelkistävät näiden Jeesuksen sanojen pohjalta hänen missionsa pelkästään yhteiskunnalliseen vapauttamiseen, tulevat väistämättä pettymään. Maailmassa vallitsee aina synnin valta, emmekä täällä maanpäällä saa oikeudenmukaisuutta aikaiseksi, ennen kuin Jeesus palaa kerran takaisin tuomitsemaan maailman. Siksi tämä projekti jää meiltä aina vajaaksi ja pettymykseksi. Johannes Kastajakin kohtasi lopulta epäoikeudenmukaisesti loppunsa Herodeksen vankilassa ilman, että häntä kukaan sieltä vapautti.
Evankeliumeissa on myös useita muita esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset eri syistä loukkaantuivat Jeesukseen ja torjuivat hänet. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ehtoollista käsittelevien puheiden jälkeen monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: ”Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?” Luukkaan evankeliumissa puolestaan Jeesuksen opetuksen jälkeen kerrotaan, että ”tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas.” Jeesus ei kuitenkaan antanut tämän tapahtua, vaan kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.
Jos joku siis väittää, että Jeesukseen ei voi loukkaantua tai pettyä, niin sanokaa hänelle päin naamaa, että ei pidä paikkaansa. Pikemminkin asia on päinvastoin. Jeesus ylittää jumaluudessaan niin paljon meidän odotuksemme ja syntiset halumme, että väistämättä petymme ja loukkaannumme häneen. Se on asioiden perustila. Olemme jo pitkällä uskon tiellä, jos emme loukkaannu häneen, hänen toimintaansa tai Raamattuun. Silloin olemme todella autuaita eli onnellisessa tilassa.
On oikeastaan hyvin kummallinen ajatus, että Jeesuksessa tai Raamatussa ei olisi mitään loukkaavaa. Koska Raamattu on Jumalan ilmoitus, eikä meidän itsemme, siinä ilman muuta on paljon sellaista, joka ei ole meidän mielemme mukaista tai joka loukkaa meitä. Todellisen Jumalan pitää ylittää se, mitä luontaisesti ajattelemme. Hän ei voi olla vain meidän itsemme luoma psykologinen projektio mielemme perukoilla. Jos Jumala ei sano mitään sellaista, josta emme ole eri mieltä, emme usko Jumalaan, vaan itseemme. Siksi meidän pitäisi puhua myös niistä loukkaavan kuuloisista ja vaikeista kohdista.
Jeesus toimii tänäänkin tavoilla, joita emme osaa odottaa. Hän käyttää ihmisiä, joita meidän mielestämme hänen ei tulisi käyttää. Hän vaatii asioita, joita nähdäksemme ihmisiltä ei pitäisi vaatia. Hän antaa armon niille, joille se ei näkökulmastamme ainakaan kuuluisi. Hän vie meitä paikkoihin, joihin emme koskaan olisi halunneet päätyä. Puolestaan hän ei tee niitä asioita, jotka meille olisivat ensisijainen prioriteetti. Hän ei tänäänkään ole sellainen pelastaja, jollaiseksi suuret kansanjoukot häntä luulevat. Monet pettyvät häneen. Siksi autuas on se, joka ei loukkaannu häneen.
Vaikka Jeesuksessa on paljon loukkaavaa, sanomme silti lähimpien opetuslasten tavoin: ”Herra, kenen luokse me menisimme, sillä sinulla on ikuisen elämän sanat?” Emme mistään muualta löydä iankaikkista elämää. Emme mistään muualta löydä syntiemme anteeksiantoa. Emme mistään muualta löydä pelastusta kurjalle sielullemme. Siksi haluamme pysyä hänen seurassaan kaikesta loukkaavuudesta, häpeästä, vastustuksesta, sosiaalisesta paineesta ja noloudesta huolimatta.
Hän on Herra itse, joka on tullut pelastamaan kansaansa. Tehköön hän mitä tekee, toimikoon niin kuin toimii, johtakoon niin kuin johtaa, antakoon mitä antaa, ottakoon mitä ottaa, me kiitämme ja ylistämme häntä hänen kaikista teoistaan. Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen, Aamen.
Oletko koskaan pettynyt Jeesukseen? Vaikka me saarnaajat kuinka hienosti lupaisimme, että toisiin ihmisiin voi pettyä, mutta Jeesukseen ei, niin ei kannata uskoa tällaista. Se ei nimittäin ole ollenkaan totta. Tämän päivän tekstissä kohtaamme yhden varsin suuren luokan pettymyksen, kun Johannes Kastaja kuulee vankilassa Kristuksen teoista.
Asiaa ymmärtääksemme on hyvä palauttaa mieliin, että Johannes Kastaja oli hyvin merkittävä hahmo varhaisessa juutalaisuudessa, joka keräsi paljon kuulijoita ympärilleen. Kansan parissa oli muodostunut jonkinlainen ymmärrys siitä, että hän oli profeetta. Johannes julisti, että kaikkien tulee kääntyä, koska taivasten valtakunta on tullut lähelle. Hän kehotti ihmisiä tunnustamaan syntinsä ja ottamaan parannuksen kasteen Jordan-virrassa. Johannes myös ennusti, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka on häntä väkevämpi. Tämä hänen jälkeensä tuleva kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. ”Hänellä on kädessään viskain ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
Lopulta itse Jeesus tuli Johanneksen kasteelle. Vaikka Johannes vastusteli ja oli sitä, mieltä, että hänen pitäisi saada Jeesukselta kaste, hän suostui kastamaan Jeesuksen, sillä Jeesus vakuutteli, että näin on toimittava, jotta taivaallisen isän tahto täytetään. Silloin Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen tavoin ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”
Tekstissämme olemme tilanteessa, jossa Johannes kastaja on vankilassa. Johannes oli mennyt julistamaan kuningas Herodekselle, että Herodeksen ei ole lupa elää hänen veljensä vaimon kanssa avioliittoon verrattavassa suhteessa. Johannes oli siis kritisoinut kuninkaallisen tason aviorikosta. Tästä hyvästä Herodes heitti hänet vankilaan.
Maailma ei ole koskaan halunnut kuulla julistusta siitä, että seksuaalimoraalinkin alueella Jumalalla voisi olla jotain sanottavaa siihen, miten meidän tulisi elää. Tämä toistuu niin tänään kuin Jeesuksen aikana. Tästä julistavat Jumalan lähettämät profeetat vangitaan tai heidän sanomisiaan käsitellään korkeimmissa oikeusistuimissa. Todelliset profeetat näyttävät ajasta aikaan joutuvan vaikeuksiin tämän maailman valtojen kanssa.
Johanneksen julistus oli Herodekselle myös sikäli uhka, että Johannes julisti taivasten valtakunnan tuloa lähelle. Silloin maalliset kuninkaat, joilla on omat valtakuntansa, ovat vaarassa menettää oman valtansa. Jos Jumalan valtakunta tulee, ja Jumalan todellinen kuninkuus laskeutuu keskellemme, silloin Herodeksen kuninkuus väistämättä laimenisi sen rinnalla. Herodes ei olisikaan se oikea kuningas, jolla on absoluuttinen valta maan päällä. Ei siis ihme, että Herodes laittoi tällaisen julistajan hyvin nopeasti vankilaan.
Vankilassa Johannes oli pettynyt. Hänen korviinsa kantautui tietoja siitä, mitä Jeesus saarnasi ja teki, mutta se ei vaikuttanut siltä, mitä Johannes odotti ja mitä hän oli julistanut. Johanneshan oli sanonut, että hänen jälkeensä tulee häntä suurempi, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämä häntä suurempi tulee toteuttamaan tuomion, jossa hyvät kootaan aittaan, mutta ruumenet poltetaan tulessa, joka ei koskaan sammu.
Johannes odotti Jeesuksen olevan todella tulinen mies, profeetta Elian kaltainen hahmo, joka pyyhkäisisi voimallaan Israelin läpi. Hän odotti Jeesuksen voittavan jumalattomuuden ja epäjumalanpalveluksen niin kuin Elia oli voittanut Karmelinvuorella 450 Baalin profeettaa. Hän odotti Jeesuksen olevan tuomari, joka lausuu tuomion ja panee sen heti toimeen. Siksi häntä oli alun perinkin oudoksuttanut se, että tuomari itse oli pyytänyt anteeksiannon kastetta häneltä.
Johannes odotti siis innokkaana sitä päivää, joka ei voisi olla enää kaukana, jolloin Jeesus lopulta tuomitsisi epäoikeudenmukaisuuden yhteiskunnallisen hierarkian huipulla, marssisi kuningas Herodeksen eteen, syöksisi hänet valtaistuimeltaan ja palauttaisi oikeudenmukaisen ja jumalallisen hallinnon Israelin kansan keskuuteen. Jeesuksesta tulisi messiaaninen kuningas, joka vapauttaisi sukulaisensa ja häntä ennustaneen profeetan vääryyttä kärsimästä vankilasta ja asettaisi hänet kunniapaikalle omassa messiaanisessa hallinnossaan. Näin Johannes ajatteli viruessaan Herodeksen vankilassa vailla oikeutta ja vailla suurta huomiota.
Jeesus kuitenkin näytti toimivan aivan toisin kuin Johannes odotti. Jeesus kierteli ympäri Galileaa ystävystymässä veronkerääjien ja syntisten kanssa. Jeesus piti puheita ja auttoi sairaita, mutta Johannes virui yhä vankilassa. Jeesuksen maine kyllä kasvoi, mutta Johanneksen kannalta mitään siitä, mitä Johannes odotti hänen tekevän, ei näyttänyt toteutuvan. Vanha testamenttihan oli täynnä ennustuksia tulevasta messiaasta, jonka kautta maailmaan tulisi tuomio ja sitä kautta pelastus epäoikeudenmukaisesti kärsivälle Jumalan kansalle. Messias vapauttaisi Israelin ja koko maailman pahuudesta lopullisesti.
Nyt tällaista päätöstä tarinaan ei näyttänyt olevan näköpiirissä. Mitä siis oli tekeillä? Oliko Johannes sittenkin erehtynyt? Oliko Jeesus se, jonka oli määrä tulla vai pitikö sittenkin odottaa jotain seuraavaa? Näitä Johannes pohti yhä synkkenevän epätoivon vallassa. Oliko hänen koko julistuksensa ja toimintansa valumassa hukkaan?
Jeesuksen vastaus Johannekselle ei ole suora kyllä tai ei. Jeesus vastaa hyvin yllättävällä tavalla. Jeesus ei ollut sellainen messias kuin odotettiin, siksi hänen täytyi sanoa enemmän kuin kyllä tai ei. Jeesus käyttää erilaista käsikirjoitusta kuin minkä mukaan Johannes odotti asioiden menevän. Silti se käsikirjoitus on täysin oikea ja yhtäpitävä sen kanssa, mitä Vanhan testamentin profeetat olivat ennustaneet.
Jeesuksen vastaus Johannekselle on siis selvä: hän tekee lopunajallisia tekoja, joita profeetat ovat ennustaneet. Erityisesti Jesaja puhuu näistä teoista messiaanisen ajan tunnusmerkkeinä. Esimerkiksi Jesajan kirjan luvussa 35 sanotaan messiaanisesta ajasta: ”Silloin aukeavat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” Näitä samoja asioita Jeesus listaa vastauksessaan Johannekselle.
Parantamalla sairaita Jeesus osoitti siis messiaanisen ajan olevan Jumalan kansan keskellä. Toisaalta Jesajan ennustuksissa kuvaan liittyy aina myös Jumalan viha ja kosto pahuudelle. Jeesus ohittaa nämä tuomion sanat ja osoittaa toiminnassaan Jumalan suuren armollisuuden. Tämä oli enemmän kuin Johanneskaan saattoi kuvitella. Jeesus ei näin ole pelkästään profeetallinen hahmo, vaan messiaaninen hahmo, joka ylittää kaikki odotukset. Siksi se, joka ei torju Jeesusta, on autuas eli onniteltava.
Tämän vuoksi koko kysymys Jumalan suuresta pelastuksesta tiivistyy siihen, torjuuko Jeesuksen vai ei. Tarkemmin käännettynä tässä puhutaan siitä, että ei loukkaannu tai pahennu Jeesukseen. Kohdan voisi siis kääntää: ”autuas se, joka ei loukkaannu tai pahennu minuun.” Tämä on keskeinen kriteeri meidän suhteessamme Jeesukseen.
Niin kuin on käynyt selväksi, Jumalan ilmoitukseen kuuluu seikkoja, jotka loukkaavat monia ihmisiä. Herodes loukkaantui Johannekseen, kun ei ollut saanut elää mielensä mukaan. Johannes meinasi loukkaantua Jeesukseen, kun tämä ei toiminut hänen odotuksiensa mukaan.
Jeesus ei osoittautunut sellaiseksi messiaaksi, jota monet odottivat ja halusivat. Hän ei tuonut voimalla ja väkivallalla Jumalan valtakuntaa näkyvästi tänne maan päälle ja toteuttanut heti oikeudenmukaista tuomiota vääryyden vallalle niin kuin messiaan odotettiin tekevän. Siksi monet loukkaantuivat häneen.
Tänäänkin ne, jotka pelkistävät näiden Jeesuksen sanojen pohjalta hänen missionsa pelkästään yhteiskunnalliseen vapauttamiseen, tulevat väistämättä pettymään. Maailmassa vallitsee aina synnin valta, emmekä täällä maanpäällä saa oikeudenmukaisuutta aikaiseksi, ennen kuin Jeesus palaa kerran takaisin tuomitsemaan maailman. Siksi tämä projekti jää meiltä aina vajaaksi ja pettymykseksi. Johannes Kastajakin kohtasi lopulta epäoikeudenmukaisesti loppunsa Herodeksen vankilassa ilman, että häntä kukaan sieltä vapautti.
Evankeliumeissa on myös useita muita esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset eri syistä loukkaantuivat Jeesukseen ja torjuivat hänet. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ehtoollista käsittelevien puheiden jälkeen monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: ”Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?” Luukkaan evankeliumissa puolestaan Jeesuksen opetuksen jälkeen kerrotaan, että ”tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas.” Jeesus ei kuitenkaan antanut tämän tapahtua, vaan kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.
Jos joku siis väittää, että Jeesukseen ei voi loukkaantua tai pettyä, niin sanokaa hänelle päin naamaa, että ei pidä paikkaansa. Pikemminkin asia on päinvastoin. Jeesus ylittää jumaluudessaan niin paljon meidän odotuksemme ja syntiset halumme, että väistämättä petymme ja loukkaannumme häneen. Se on asioiden perustila. Olemme jo pitkällä uskon tiellä, jos emme loukkaannu häneen, hänen toimintaansa tai Raamattuun. Silloin olemme todella autuaita eli onnellisessa tilassa.
On oikeastaan hyvin kummallinen ajatus, että Jeesuksessa tai Raamatussa ei olisi mitään loukkaavaa. Koska Raamattu on Jumalan ilmoitus, eikä meidän itsemme, siinä ilman muuta on paljon sellaista, joka ei ole meidän mielemme mukaista tai joka loukkaa meitä. Todellisen Jumalan pitää ylittää se, mitä luontaisesti ajattelemme. Hän ei voi olla vain meidän itsemme luoma psykologinen projektio mielemme perukoilla. Jos Jumala ei sano mitään sellaista, josta emme ole eri mieltä, emme usko Jumalaan, vaan itseemme. Siksi meidän pitäisi puhua myös niistä loukkaavan kuuloisista ja vaikeista kohdista.
Jeesus toimii tänäänkin tavoilla, joita emme osaa odottaa. Hän käyttää ihmisiä, joita meidän mielestämme hänen ei tulisi käyttää. Hän vaatii asioita, joita nähdäksemme ihmisiltä ei pitäisi vaatia. Hän antaa armon niille, joille se ei näkökulmastamme ainakaan kuuluisi. Hän vie meitä paikkoihin, joihin emme koskaan olisi halunneet päätyä. Puolestaan hän ei tee niitä asioita, jotka meille olisivat ensisijainen prioriteetti. Hän ei tänäänkään ole sellainen pelastaja, jollaiseksi suuret kansanjoukot häntä luulevat. Monet pettyvät häneen. Siksi autuas on se, joka ei loukkaannu häneen.
Vaikka Jeesuksessa on paljon loukkaavaa, sanomme silti lähimpien opetuslasten tavoin: ”Herra, kenen luokse me menisimme, sillä sinulla on ikuisen elämän sanat?” Emme mistään muualta löydä iankaikkista elämää. Emme mistään muualta löydä syntiemme anteeksiantoa. Emme mistään muualta löydä pelastusta kurjalle sielullemme. Siksi haluamme pysyä hänen seurassaan kaikesta loukkaavuudesta, häpeästä, vastustuksesta, sosiaalisesta paineesta ja noloudesta huolimatta.
Hän on Herra itse, joka on tullut pelastamaan kansaansa. Tehköön hän mitä tekee, toimikoon niin kuin toimii, johtakoon niin kuin johtaa, antakoon mitä antaa, ottakoon mitä ottaa, me kiitämme ja ylistämme häntä hänen kaikista teoistaan. Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen, Aamen.
Kommentit
Lähetä kommentti