Saarna 2. sunnuntai loppiaisesta
Joh. 2:1-11
Jeesus on mukana hääjuhlissa. Hän on siellä iloitsemassa nuoren parin onnesta ja avioliiton ihmeellisestä siunauksesta. Tulemalla paikalle hän antaa ymmärtää, että pitää asiaa itselleen tärkeänä ja antaa siten näille häille oman siunauksensa. Jeesukselle häät ja avioliitto ei ole merkityksetön asia.
Jeesushan itse opetti, että ”luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi”. Kyse ei ole mistään kulttuurisesta innovaatiosta tai sattumanvaraisesta inhimillisestä toiminnasta, vaan ihmiskunnan peruskivestä ja perusyksiköstä. Se on luovuttamaton ja tärkeä instituutio, jonka Jumala on asettanut aikojen alussa. Pidetään siitä tänäänkin kiinni.
Tänä päivää avioliitto onkin joutunut hyvin laajamittaisten hyökkäysten kohteeksi. Kulttuurissamme avioliiton merkitystä yritetään eri tavoin murentaa. Yhä harvempi menee naimisiin. Niistäkin, jotka menevät naimisiin, harvat pysyvät yhdessä loppuun asti, vaikka Jeesus tähän meitä kehottaa. Avioliitto pyritään myös määrittelemään uudelleen niin, että se ei enää tarkoita sitä, mitä se Raamatussa tarkoittaa. Näin raamatullinen käsitys avioliitosta pyritään poistamaan sekä käytännön että teorian tasolla.
Aikamme ilmapiirin vuoksi on hyvä kerrata luterilaisista tunnustuskirjoista eli kirkkomme korkeimmasta oppitunnustuksesta, mitä siellä sanotaan avioliitosta. Seuraavaksi pari lainausta siihen sisältyvästä Lutherin isosta katekismuksesta kuudennen käskyn selityksestä:
”Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala onkin siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä.”
”Olen sen vuoksi aina opettanut, ettei aviosäätyä saa halveksia eikä väheksyä, niin kuin sokea maailmaa ja väärät hengenmiehemme tekevät, vaan että meidän on pidettävä sitä Jumalan sanan mukaisessa arvossa. Silloin se osoittautuu ihanaksi ja pyhäksi, niin ettei sitä pidetä vain muiden säätyjen veroisena, vaan kaikki ne ylittävänä, olipa sitten kysymys keisarista, ruhtinaasta, piispasta tai mistä muusta säädystä tahansa.”
”Toiseksi sinun on tiedettävä, ettei avioliitto ole pelkästään kunniallinen, vaan myös välttämätön elämänmuoto. Jumala on vakavasti käskenyt, että miesten ja naisten on yleensä säädystä riippumatta suostuttava menemään naimisiin. Siihen he ovat luodut lukuun ottamatta joitakin aivan harvoja Jumalan valitsemia poikkeuksia. Joko nämä eivät ole avioliittoon kelpaavia tai sitten Jumala on yliluonnollisen suurella lahjallaan vapauttanut heidät, niin että he pystyvät elämään siveellisesti puhtaina olematta avioliitossa.” Näin siis Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat osoittavat, että avioliitto on luterilaisuudessa todella tärkeä asia.
Häät ovat iloinen juhla. Lähi-idässä häitä osattiin juhlia olan takaa. Häät saattoivat kestää koko viikon ja minimissäänkin pari päivää. Paikalla oli kaikki mahdolliset henkilöt, serkun kaimat ja tutun tutut. Kaanaan häissä väkeä oli kaikesta päätellen tullut vielä paljon ennalta laskettua enemmän, mikä tietenkin oli kunnia hääparille, mutta samalla se aiheutti melkoisen sosiaalisen katastrofin: viini loppui kesken.
Tämä ei ollut tuohon aikaan mikään pieni asia. Se olisi merkinnyt suurta sosiaalista häpeää ja haittaa. Pariskunnan olisi pitänyt osata varautua paremmin. Ei tuolloin voinut mennä Alkoon ostamaan muutamaa pulloa lisää. Viinin loppuminen oli suuri rikkomus vieraanvaraisuuden vaatimuksia kohtaan. Se olisi ollut heidän loppuelämänsä kannalta tuhoisaa. Kaikki olisivat muistaneet sen yhden kitsaan pariskunnan, jolla ei ollut tarjota edes viiniä häissään. Yhteiselämä uhkasi lähteä jo heti aluksi pahasti sivuraiteille.
Kun Maria pyytää Jeesusta auttamaan, Jeesus aluksi hieman vastustelee. Hänen aikansa ei kuulemma ole vielä tullut. Mutta sitten hän kuitenkin käskee täyttämään valtavat kiviset astiat vettä täyteen ja viemään sitten siitä maistiaisen pitojen valvojalle. Valvojan maistaessa vettä se oli muuttunut viiniksi. Näin Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa.
Ehkä tässä ihmeessä näkyy Jeesuksen inhimillisyys. Ehkä Jeesus tunsi myötätuntoa tätä nuorta pariskuntaa kohtaan, jotka olivat tekemässä siinä kulttuurissa avioelämänsä suurinta virhettä. Ainakin hän pelasti näin heidät nololta tilanteelta ja pahalta sosiaaliselta stigmalta. Näin Jeesus oli siis tässäkin pienen ihmisen puolella.
Mutta asiaan liittyy varmasti paljon enemmänkin. Lähdetään liikkeelle asiayhteydestä eli häistä. Vanha testamentti ja varhainen juutalainen kirjallisuus on täynnä kohtia, joissa tulevaa messiaan aikakautta verrataan hääjuhlaan. Samalla kerta toisensa jälkeen profeetat vertasivat Israelin jumalattomuutta ja uskottomuutta pettämiseen ja aviorikokseen. Nämä samat profeetat ennustivat, että viimeisinä aikoina Jumala menee uudestaan naimisiin kansansa kanssa ja sitoo kansansa itseensä uudella ja ikuisella liitolla, joka ei enää petä.
Esimerkiksi Jesajan kirjan luvussa 62 sanotaan: ”Ei sinun nimesi enää ole Hylätty eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen. Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.”
Evankeliumeissa tämä teema jatkuu. Ne toistavat profeetallista hääperinnettä. Jeesus puhuu viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista, kuninkaasta, joka järjestää pojalleen hääjuhlat, mutta joihin kukaan ei tule paikalle, häävieraasta, jolla ei ole asianmukaisia vaatteita, vieraista, jotka valitsevat juhlissa parhaimpia ja huonoimpia paikkoja ja niin edelleen. Sitten on ilmestyskirja, jossa häitä käytetään lopunajan vertauskuvana: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.” (Ilm. 19:7-8).
Häät ovat siis Raamatussa varsin keskeinen teema. Heti Raamatun alussa avioliitto asetetaan. Eikä ole sattumaa, että Jeesus aloittaa julkisen toimintansa hääaterialla ja päättää sen ateriaan, joka ennakoi taivaallista hääateriaa. Näin tämä tunnusteko kuvaa sitä, mitä tuleman pitää. Ja kun Jumalan poika ryhtyy tekemään jotain, hän tekee sen todella hyvin.
Jeesus käskee täyttämään kuusi kivistä vesiastiaa, jotka oli tarkoitettu normaalisti juutalaisia vanhan liiton puhdistautumispesuja varten. Noihin astioihin mahtui yhteensä 600 litraa vettä. Kun se kaikki muuttui viiniksi, puhutaan siis yhteensä 800 pullosta viiniä tähän yhteen hääjuhlaan. Se ei varmasti tule loppumaan kesken. Määrä on täysin tajuton ja ylimitoitettu.
Tämä ylitsevuotavuus toistuu jatkuvasti Jeesuksen toiminnassa. Kun vähän tämän jälkeen Jeesus ruokki viidellä leivällä ja parilla kalalla suuren väkijoukon, jäljelle jäi kaksitoista korillista tähteitä ja ylijääneitä palasia. Viesti on silloin sama kuin nyt. Kyse on Jumalan ylenpalttisesta huolenpidosta, Jumalan anteliaasta ja ylitsevuotavasta rakkaudesta, joka ei tunne mitään määrää tai rajoja. Se täyttää maan niin kuin vedet peittävät meren.
Hääjuhlassa olevat tunsivat Vanhan testamentin kirjoitukset hyvin. He tiesivät, että viinin runsaus symbolisoi Jumalan uuden aikakauden saapumista. Esimerkiksi Aamoksen kirja sanoo: ”Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään.” (Aam. 9:13) Jesajan kirja puolestaan ennustaa: ”Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä.” (Jes. 25:6)
Heprealaiset profeetat kuvasivat säännöllisesti lopun aikoja ennennäkemättömän, käsittämättömän hedelmällisyyden aikakautena, öljyn ja viinin yltäkylläisinä satoina. Kahdeksansataa litraa viiniä on käsittämätön määrä, varsinkin vaatimattomiin kylähäihin. Viesti kertoo siis ylenpalttisuudesta, Jumalan anteliaisuudesta, joka ylittää kaikki rajat. Johanneksen mukaan tällainen Jumalan lahjojen anteliaisuus on lopunajallinen merkki messiaanisesta ajasta, jonka Jeesus on tullut nyt tuomaan.
Kaanaan kuusi vesiruukkua symboloivat vanhaa liittoa, sillä juutalaiset puhdistusriitit edellyttivät vettä. Ne kuvaavat siis vanhan liiton perinteitä ja Mooseksen lain noudattamista. Vesi saattoi kuitenkin tarjota vain ulkoisen puhdistuksen. Ilman messiaan väliintuloa vesi ei antanut elämää.
Kun Jeesus muuttaa veden viiniksi, hän tekee jotain uutta ja ainutlaatuista: hän ennakoi uutta liittoa, joka tulee esiin hänen toiminnassaan. Vanhassa liitossa Mooses muutti veden vereksi, uudessa liitossa Jeesus muutti veden viiniksi. Viini symboloi iloa, juhlaa ja Jumalan valtakunnan uutta täyttymystä. Jeesuksen kautta Jumalan armo ja siunaus tulevat uudella tavalla ihmisten keskelle.
Jeesus ei hylkää vanhaa liittoa, vaan muuttaa sen uudeksi ja paremmaksi. Vanha liitto ei siis ollut turha, niin kuin nuo vesiastiat eivät olleet tässä turhia, vaan ne valmistelivat tietä uudelle ihmeelle: Jeesuksen pelastustyölle. Uuden liiton perusta on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Viinin voi nähdä näin ennakoivana symbolina Jeesuksen vuodattamasta verestä, joka sinetöi uuden liiton. Tämä uusi liitto tuo mukanaan uudenlaisen yltäkylläisyyden ja hengellisen täyttymyksen, samalla tavoin kuin juhlan paras viini tarjottiin viimeisenä. Kristus tuo syvemmän ja täydellisemmän suhteen Jumalaan kuin vanha liitto pystyi koskaan tarjoamaan.
Tarjoamalla runsaasti viiniä Jeesus ilmoittaa Jumalan valtakunnan saapumisesta ja pelastusjuhlasta, jonka Jumala järjestää omilleen. Vaikka Jeesuksen kriittinen hetki ei ollut vielä koittanut, tämän teon myötä se tuli paljon lähemmäksi. Kertomus Kaanaan häistä julistaa, että nyt on tullut uusi aika, jossa Jeesus ilmestyy messiaana. Siksi kertomus päätyy toteamukseen: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.”
Kaanaan häät on ensimmäinen niistä merkeistä, jotka julistavat Jeesuksen messiaanista toimintaa ja jumalallista luonnetta. Tätä kuvaa myös hyvin se, että alussa Jeesus sanoo äidilleen, että ”minun aikani ei ole vielä tullut”. Mutta kertomuksen lopussa taloudenhoitaja sanoo, että ”hyvä viini on nyt”. Ihme on siis käännekohta, vihkimyksen ja ilmestyksen hetki. Messiaanisen aikakauden nyt-hetki, joka on ollut pitkään kätkettynä Jumalan sydämeen, on saapunut, ja se on paljastettu ihmisille.
Jakeessa 11 käytetty sana 'ilmaisi' on merkittävä. Tämä sana on 'epifania', ilmestys tai valonpilkahdus. Jeesus ilmaisee tai valottaa jotain itsestään ja tehtävästään. Tärkein merkki, tärkein ”ilmestys” tässä ihmeessä on se, miten se osoittaa ja paljastaa Jumalan itsensä, hänen sisimmän anteliaan sydämensä. Silti tämä ylitsevuotava viini - joka symboloi Jumalan pelastusta - ei ole ilmaista. Se maksaa lopulta Jeesukselle kaiken. Siksi hän sanoo aluksi äidilleen: ”Minun hetkeni ei ole vielä tullut”.
Tuolloin hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Hänen lopullinen hetkensä tuli silloin kun hänet ristiinnaulittiin. Tuona hetkenä Jeesus ottaisi omakseen morsiamensa, seurakuntansa, ja hänen kirkkautensa paljastuisi täysin. Vaikka uusi viini Kaanaan häissä oli erittäin hyvää viiniä ja pelasti pieleen menneen hääjuhlan, se oli kuitenkin vasta alkua. Lopullinen ja täydellinen viini tulee meille Jeesuksen oman veren hinnalla, joka vuodatettiin kerran kaikkien puolesta ristillä ja jonka me saamme nauttia tänään ehtoollisella.
Jeesus on mukana hääjuhlissa. Hän on siellä iloitsemassa nuoren parin onnesta ja avioliiton ihmeellisestä siunauksesta. Tulemalla paikalle hän antaa ymmärtää, että pitää asiaa itselleen tärkeänä ja antaa siten näille häille oman siunauksensa. Jeesukselle häät ja avioliitto ei ole merkityksetön asia.
Jeesushan itse opetti, että ”luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi”. Kyse ei ole mistään kulttuurisesta innovaatiosta tai sattumanvaraisesta inhimillisestä toiminnasta, vaan ihmiskunnan peruskivestä ja perusyksiköstä. Se on luovuttamaton ja tärkeä instituutio, jonka Jumala on asettanut aikojen alussa. Pidetään siitä tänäänkin kiinni.
Tänä päivää avioliitto onkin joutunut hyvin laajamittaisten hyökkäysten kohteeksi. Kulttuurissamme avioliiton merkitystä yritetään eri tavoin murentaa. Yhä harvempi menee naimisiin. Niistäkin, jotka menevät naimisiin, harvat pysyvät yhdessä loppuun asti, vaikka Jeesus tähän meitä kehottaa. Avioliitto pyritään myös määrittelemään uudelleen niin, että se ei enää tarkoita sitä, mitä se Raamatussa tarkoittaa. Näin raamatullinen käsitys avioliitosta pyritään poistamaan sekä käytännön että teorian tasolla.
Aikamme ilmapiirin vuoksi on hyvä kerrata luterilaisista tunnustuskirjoista eli kirkkomme korkeimmasta oppitunnustuksesta, mitä siellä sanotaan avioliitosta. Seuraavaksi pari lainausta siihen sisältyvästä Lutherin isosta katekismuksesta kuudennen käskyn selityksestä:
”Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala onkin siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä.”
”Olen sen vuoksi aina opettanut, ettei aviosäätyä saa halveksia eikä väheksyä, niin kuin sokea maailmaa ja väärät hengenmiehemme tekevät, vaan että meidän on pidettävä sitä Jumalan sanan mukaisessa arvossa. Silloin se osoittautuu ihanaksi ja pyhäksi, niin ettei sitä pidetä vain muiden säätyjen veroisena, vaan kaikki ne ylittävänä, olipa sitten kysymys keisarista, ruhtinaasta, piispasta tai mistä muusta säädystä tahansa.”
”Toiseksi sinun on tiedettävä, ettei avioliitto ole pelkästään kunniallinen, vaan myös välttämätön elämänmuoto. Jumala on vakavasti käskenyt, että miesten ja naisten on yleensä säädystä riippumatta suostuttava menemään naimisiin. Siihen he ovat luodut lukuun ottamatta joitakin aivan harvoja Jumalan valitsemia poikkeuksia. Joko nämä eivät ole avioliittoon kelpaavia tai sitten Jumala on yliluonnollisen suurella lahjallaan vapauttanut heidät, niin että he pystyvät elämään siveellisesti puhtaina olematta avioliitossa.” Näin siis Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat osoittavat, että avioliitto on luterilaisuudessa todella tärkeä asia.
Häät ovat iloinen juhla. Lähi-idässä häitä osattiin juhlia olan takaa. Häät saattoivat kestää koko viikon ja minimissäänkin pari päivää. Paikalla oli kaikki mahdolliset henkilöt, serkun kaimat ja tutun tutut. Kaanaan häissä väkeä oli kaikesta päätellen tullut vielä paljon ennalta laskettua enemmän, mikä tietenkin oli kunnia hääparille, mutta samalla se aiheutti melkoisen sosiaalisen katastrofin: viini loppui kesken.
Tämä ei ollut tuohon aikaan mikään pieni asia. Se olisi merkinnyt suurta sosiaalista häpeää ja haittaa. Pariskunnan olisi pitänyt osata varautua paremmin. Ei tuolloin voinut mennä Alkoon ostamaan muutamaa pulloa lisää. Viinin loppuminen oli suuri rikkomus vieraanvaraisuuden vaatimuksia kohtaan. Se olisi ollut heidän loppuelämänsä kannalta tuhoisaa. Kaikki olisivat muistaneet sen yhden kitsaan pariskunnan, jolla ei ollut tarjota edes viiniä häissään. Yhteiselämä uhkasi lähteä jo heti aluksi pahasti sivuraiteille.
Kun Maria pyytää Jeesusta auttamaan, Jeesus aluksi hieman vastustelee. Hänen aikansa ei kuulemma ole vielä tullut. Mutta sitten hän kuitenkin käskee täyttämään valtavat kiviset astiat vettä täyteen ja viemään sitten siitä maistiaisen pitojen valvojalle. Valvojan maistaessa vettä se oli muuttunut viiniksi. Näin Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa.
Ehkä tässä ihmeessä näkyy Jeesuksen inhimillisyys. Ehkä Jeesus tunsi myötätuntoa tätä nuorta pariskuntaa kohtaan, jotka olivat tekemässä siinä kulttuurissa avioelämänsä suurinta virhettä. Ainakin hän pelasti näin heidät nololta tilanteelta ja pahalta sosiaaliselta stigmalta. Näin Jeesus oli siis tässäkin pienen ihmisen puolella.
Mutta asiaan liittyy varmasti paljon enemmänkin. Lähdetään liikkeelle asiayhteydestä eli häistä. Vanha testamentti ja varhainen juutalainen kirjallisuus on täynnä kohtia, joissa tulevaa messiaan aikakautta verrataan hääjuhlaan. Samalla kerta toisensa jälkeen profeetat vertasivat Israelin jumalattomuutta ja uskottomuutta pettämiseen ja aviorikokseen. Nämä samat profeetat ennustivat, että viimeisinä aikoina Jumala menee uudestaan naimisiin kansansa kanssa ja sitoo kansansa itseensä uudella ja ikuisella liitolla, joka ei enää petä.
Esimerkiksi Jesajan kirjan luvussa 62 sanotaan: ”Ei sinun nimesi enää ole Hylätty eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen. Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.”
Evankeliumeissa tämä teema jatkuu. Ne toistavat profeetallista hääperinnettä. Jeesus puhuu viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista, kuninkaasta, joka järjestää pojalleen hääjuhlat, mutta joihin kukaan ei tule paikalle, häävieraasta, jolla ei ole asianmukaisia vaatteita, vieraista, jotka valitsevat juhlissa parhaimpia ja huonoimpia paikkoja ja niin edelleen. Sitten on ilmestyskirja, jossa häitä käytetään lopunajan vertauskuvana: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.” (Ilm. 19:7-8).
Häät ovat siis Raamatussa varsin keskeinen teema. Heti Raamatun alussa avioliitto asetetaan. Eikä ole sattumaa, että Jeesus aloittaa julkisen toimintansa hääaterialla ja päättää sen ateriaan, joka ennakoi taivaallista hääateriaa. Näin tämä tunnusteko kuvaa sitä, mitä tuleman pitää. Ja kun Jumalan poika ryhtyy tekemään jotain, hän tekee sen todella hyvin.
Jeesus käskee täyttämään kuusi kivistä vesiastiaa, jotka oli tarkoitettu normaalisti juutalaisia vanhan liiton puhdistautumispesuja varten. Noihin astioihin mahtui yhteensä 600 litraa vettä. Kun se kaikki muuttui viiniksi, puhutaan siis yhteensä 800 pullosta viiniä tähän yhteen hääjuhlaan. Se ei varmasti tule loppumaan kesken. Määrä on täysin tajuton ja ylimitoitettu.
Tämä ylitsevuotavuus toistuu jatkuvasti Jeesuksen toiminnassa. Kun vähän tämän jälkeen Jeesus ruokki viidellä leivällä ja parilla kalalla suuren väkijoukon, jäljelle jäi kaksitoista korillista tähteitä ja ylijääneitä palasia. Viesti on silloin sama kuin nyt. Kyse on Jumalan ylenpalttisesta huolenpidosta, Jumalan anteliaasta ja ylitsevuotavasta rakkaudesta, joka ei tunne mitään määrää tai rajoja. Se täyttää maan niin kuin vedet peittävät meren.
Hääjuhlassa olevat tunsivat Vanhan testamentin kirjoitukset hyvin. He tiesivät, että viinin runsaus symbolisoi Jumalan uuden aikakauden saapumista. Esimerkiksi Aamoksen kirja sanoo: ”Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään.” (Aam. 9:13) Jesajan kirja puolestaan ennustaa: ”Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä.” (Jes. 25:6)
Heprealaiset profeetat kuvasivat säännöllisesti lopun aikoja ennennäkemättömän, käsittämättömän hedelmällisyyden aikakautena, öljyn ja viinin yltäkylläisinä satoina. Kahdeksansataa litraa viiniä on käsittämätön määrä, varsinkin vaatimattomiin kylähäihin. Viesti kertoo siis ylenpalttisuudesta, Jumalan anteliaisuudesta, joka ylittää kaikki rajat. Johanneksen mukaan tällainen Jumalan lahjojen anteliaisuus on lopunajallinen merkki messiaanisesta ajasta, jonka Jeesus on tullut nyt tuomaan.
Kaanaan kuusi vesiruukkua symboloivat vanhaa liittoa, sillä juutalaiset puhdistusriitit edellyttivät vettä. Ne kuvaavat siis vanhan liiton perinteitä ja Mooseksen lain noudattamista. Vesi saattoi kuitenkin tarjota vain ulkoisen puhdistuksen. Ilman messiaan väliintuloa vesi ei antanut elämää.
Kun Jeesus muuttaa veden viiniksi, hän tekee jotain uutta ja ainutlaatuista: hän ennakoi uutta liittoa, joka tulee esiin hänen toiminnassaan. Vanhassa liitossa Mooses muutti veden vereksi, uudessa liitossa Jeesus muutti veden viiniksi. Viini symboloi iloa, juhlaa ja Jumalan valtakunnan uutta täyttymystä. Jeesuksen kautta Jumalan armo ja siunaus tulevat uudella tavalla ihmisten keskelle.
Jeesus ei hylkää vanhaa liittoa, vaan muuttaa sen uudeksi ja paremmaksi. Vanha liitto ei siis ollut turha, niin kuin nuo vesiastiat eivät olleet tässä turhia, vaan ne valmistelivat tietä uudelle ihmeelle: Jeesuksen pelastustyölle. Uuden liiton perusta on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Viinin voi nähdä näin ennakoivana symbolina Jeesuksen vuodattamasta verestä, joka sinetöi uuden liiton. Tämä uusi liitto tuo mukanaan uudenlaisen yltäkylläisyyden ja hengellisen täyttymyksen, samalla tavoin kuin juhlan paras viini tarjottiin viimeisenä. Kristus tuo syvemmän ja täydellisemmän suhteen Jumalaan kuin vanha liitto pystyi koskaan tarjoamaan.
Tarjoamalla runsaasti viiniä Jeesus ilmoittaa Jumalan valtakunnan saapumisesta ja pelastusjuhlasta, jonka Jumala järjestää omilleen. Vaikka Jeesuksen kriittinen hetki ei ollut vielä koittanut, tämän teon myötä se tuli paljon lähemmäksi. Kertomus Kaanaan häistä julistaa, että nyt on tullut uusi aika, jossa Jeesus ilmestyy messiaana. Siksi kertomus päätyy toteamukseen: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.”
Kaanaan häät on ensimmäinen niistä merkeistä, jotka julistavat Jeesuksen messiaanista toimintaa ja jumalallista luonnetta. Tätä kuvaa myös hyvin se, että alussa Jeesus sanoo äidilleen, että ”minun aikani ei ole vielä tullut”. Mutta kertomuksen lopussa taloudenhoitaja sanoo, että ”hyvä viini on nyt”. Ihme on siis käännekohta, vihkimyksen ja ilmestyksen hetki. Messiaanisen aikakauden nyt-hetki, joka on ollut pitkään kätkettynä Jumalan sydämeen, on saapunut, ja se on paljastettu ihmisille.
Jakeessa 11 käytetty sana 'ilmaisi' on merkittävä. Tämä sana on 'epifania', ilmestys tai valonpilkahdus. Jeesus ilmaisee tai valottaa jotain itsestään ja tehtävästään. Tärkein merkki, tärkein ”ilmestys” tässä ihmeessä on se, miten se osoittaa ja paljastaa Jumalan itsensä, hänen sisimmän anteliaan sydämensä. Silti tämä ylitsevuotava viini - joka symboloi Jumalan pelastusta - ei ole ilmaista. Se maksaa lopulta Jeesukselle kaiken. Siksi hän sanoo aluksi äidilleen: ”Minun hetkeni ei ole vielä tullut”.
Tuolloin hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Hänen lopullinen hetkensä tuli silloin kun hänet ristiinnaulittiin. Tuona hetkenä Jeesus ottaisi omakseen morsiamensa, seurakuntansa, ja hänen kirkkautensa paljastuisi täysin. Vaikka uusi viini Kaanaan häissä oli erittäin hyvää viiniä ja pelasti pieleen menneen hääjuhlan, se oli kuitenkin vasta alkua. Lopullinen ja täydellinen viini tulee meille Jeesuksen oman veren hinnalla, joka vuodatettiin kerran kaikkien puolesta ristillä ja jonka me saamme nauttia tänään ehtoollisella.
Kommentit
Lähetä kommentti