Saarna 5. sunnuntai pääsiäisestä
Joh. 16:23-33
Tänään Jeesus antaa meille hämmästyttävän lupauksen: "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille... Pyytäkää, niin te saatte, ja ilonne on täydellinen." Tämä on erittäin rohkaiseva ja voimaa antava lupaus. Oikeastaan tämä on aivan uskomaton etuoikeus ja sana, minkä Jeesus tässä sanoo. Jos meillä on Kristuksessa tällaiset lupaukset, olemme varmasti maailman onnellisimpia ihmisiä.
Mutta jos olemme rehellisiä, jokainen meistä on kokenut sen, että rukoukset eivät ole toteutuneet niin kuin toivoimme. Siksi tähän lupaukseen on usein erittäin vaikea uskoa. Helposti tämän tekstin kuullessaan sitä saattaa jopa vähän sisäisesti hymähtää, että näin tässä sanotaan, mutta ei se todellisuudessa ihan niin mene. Olemme rukoilleet paranemista, taloudellista apua, ihmissuhteiden korjaantumista tai jotain muuta sydäntämme painavaa asiaa, mutta vastausta ei ole tullut odottamallamme tavalla. Lisäksi aika usein sitä joutuu kysymään, että miten meidän ilomme voi olla täydellinen tämän maailman mullistusten ja henkilökohtaisten kriisien keskellä. Miten siis voimme ymmärtää Jeesuksen lupauksen näissä tilanteissa?
Lähdetään liikkeelle siitä, että Jeesus kehottaa pyytämään Isältä asioita hänen nimessään. Uskallan väittää, että juuri tämä yksityiskohta on avain tähän vaikeuteen. Rukous Jeesuksen nimessä ei ole vain jonkin rituaalisen sanayhdistelmän toistamista rukouksen lopuksi, vaan rukousta, joka on linjassa Jeesuksen persoonan, tahdon ja työn kanssa. Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, pyydämme asioita, jotka sopivat hänen valtakuntansa tarkoituksiin ja Jumalan suunnitelmaan.
Ensimmäisen Johanneksen kirjeessä Johannes kirjoittaa: ”Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuullee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme.” Pyyntö Jeesuksen nimessä siis tarkoittaa toisin sanoen sitä, että hyväksymme Jumalan tahdon tapahtumisen. Se on sama pyyntö kuin Isä meidän -rukouksessa, jossa pyydetään, että tapahtukoon sinun tahtosi. Rukous Jeesuksen nimessä on meidän hyväksyntämme Jumalan suunnitelmalle, vaikka emme aina sitä täysin ymmärtäisikään. Se on meidän hyväksyntämme Jeesuksen työlle ja hänen valtakunnalleen. Silloin emme pyydä omaa kunniaamme tai omaa valtakuntaamme.
Tämä ei tarkoita, että rukouksemme ovat vääränlaisia, vaan että Jumalan vastaus voi olla erilainen kuin odotamme, koska hän näkee kokonaisuuden, jota me emme näe. Jumala tietää paremmin kuin me, mikä meille on hyväksi ja mitä kautta lopulta ilomme tulee täydelliseksi. Rukous on siis vuoropuhelua, jossa opimme tuntemaan yhä paremmin Jumalan sydäntä. Tämä vuoropuhelu muokkaa myös meidän omaa sydäntämme Jumalan tahdon mukaiseksi. Sen kautta meidän omat toiveemme muuttuvat yhä enemmän yhteensopiviksi Jumalan suunnitelman kanssa.
Voi esimerkiksi olla, että lapsi pyytää vanhemmaltaan jäätelöä iltapalaksi joka ilta. Vanhempi, joka rakastaa lastaan, sanoo silloin kuitenkin ei, koska hän tietää, että terveellinen ruoka on lapselle hyväksi ja pitkällä aikavälillä paremmaksi kuin se, että syö jatkuvasti jäätelöä. Samalla tavalla Jumala, joka on täydellinen Isä, vastaa rukouksiimme rakkaudellaan ja viisaudellaan. Joskus hän vastaa myöntävästi ja joskus kieltävästi, mutta aina hän vastaa rakkaudellisessa tahdossaan, joka on meille hyväksi. Hänen tahtonsa voi olla vaikea hyväksyä, erityisesti silloin, kun rukouksemme koskevat syviä kipujamme, sairautta tai menetystä. Mutta hänen tahtonsa on silti pitkällä aikavälillä parempi kuin meidän omat kuvitelmamme siitä, miten asioiden pitäisi mennä.
Usein Jumala käyttää juuri vaikeita asioita siihen, että hän pitää meitä lähellään. Niin hän poistaa meiltä omat kuvitelmamme ja ajatuksemme siitä, että itse pystyisimme kontrolloimaan elämäämme. Kärsimys tai vastaamaton rukous voi olla siis paras lahja, jonka Jumala antaa, jos vain hyväksymme sen, emmekä pakene sitä. Anna kärsimyksesi Jumalalle ja pyydä, että hän sen kautta rakentaisi sinussa jotain aivan uutta. Niin se voi tuottaa suurta hedelmää elämässäsi.
Näin meille tulee selväksi, että rukouksen tarkoitus ei ole vain saada sitä, mitä pyydämme, vaan vetää meitä Jumalan luokse ja syventää suhdettamme häneen. Tältä pohjalta Jeesuksen lupaus täydellisestä ilosta, jonka saamme rukouksen kautta, tulee ymmärrettäväksi. Tämä ilo ei aina eikä useinkaan tule siitä, että saamme mitä haluamme, sillä usein se, mitä haluamme, on meille tuhoksi. Sen sijaan ilomme tulee rukouksessa siitä, että olemme Jumalan läsnäolossa.
Rukous on enemmän kuin pyyntöjen lista, se on sydämen asettamista Jumalan läsnäoloon. Minkään maallisen pyynnon toteutuminen ei voi tuoda meille lopullista iloa. Sen sijaan Jumalan läsnäolossa voi saada ilon, jota eivät tämän maailman ahdistuksetkaan poista. Niin kuin Jeesus sanoo: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Kun siis rukoilemme ja vietämme Jumalan läsnäolossa aikaa tarpeeksi paljon, se mitä siinä läsnäolossa saamme ja koemme, on paljon enemmän kuin se, mitä saamme, jos pyyntömme käy toteen. Vain siinä läsnäolossa ilomme voi olla täydellinen.
Vain Jumalan läsnäolossa voimme tunnustaa, että vaikka emme saaneet sitä mitä pyysimme, saimme läsnäolon ja rauhan, joka on enemmän kuin se, mitä pyysimme. Voimme Daavidin tavoin rukoilla: ”vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Daavidinkin elämä oli täynnä ongelmia. Aluksi hän oli lainsuojaton ja kuningas Saulin vainoama. Kuninkaaksi päästyään hänellä oli erittäin pahoja vaikeuksia, menetyksiä ja kiistoja perheessään. Loppupuolella elämäänsä hänen poikansa nousi häntä vastaan ja yritti kaapata vallan. Hän teki myös vääriä hallinnollisia päätöksiä esimerkiksi väestönlaskennasta.
Daavidin rukoukset eivät poistaneet hänen ongelmiaan eivätkä tehneet hänen elämästään helpompaa, mutta ne vahvistivat hänen luottamustaan Jumalaan. Hänen elämänsä kulki monta kertaa pimeässä laaksossa, mutta silti hän pystyi sanomaan, että en pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Meidän on muistettava, että elämme syntiin langenneessa maailmassa, joka on täynnä vaikeuksia ja kärsimystä. Jeesuskin toteaa, että joudumme elämään monien ahdistusten keskellä. Rukouksemme eivät välttämättä poista kärsimystä, koska Jumalan suunnitelma on suurempi, kuin tämä hetki tai meidän halumme. Roomalaiskirjeessä silti luvataan, että ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”. Sen vuoksi Jumala voi käyttää jopa vastaamattomia rukouksia kasvattaakseen uskoamme ja valmistaakseen meitä ikuisuuteen.
Siksi vaikka kokisit, että Jumala on hiljaa tai että hän ei vastaa, jatka rukousta. Käänny hänen puoleensa yötä päivää. Älä päästä hänestä irti. Anna elämäsi hänelle ja totea, että tapahtukoon sinun tahtosi. Ehkä voit saada silloin jotain vielä enemmän kuin sen, mitä pyydät. Ehkä Jumala haluaa vastaamattomien rukousten kautta antaa sinulle täydellisen ilon, joka sinua odottaa perillä taivaassa. Siksi rukoile aamuin, rukoile päivin, rukoile illoin. Älä koskaan lopeta.
Ja muista se, että kun Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan hänen nimessään, tiedämme, kenestä on kyse. Kyseessä on Jumalan Pojan nimi, joka tuli ihmiseksi Neitsyt Marian kohdussa. Tämä on sen nimi, joka syntyi Mooseksen lain alaiseksi ja piti lain täydellisesti tekemättä syntiä. Tämä on sen nimi, joka alistui epäoikeudenmukaiseen pidätykseen ja oikeudenkäyntiin, häpeälliseen kidutukseen ja lopulta kuolemaan ristillä. Tämä on sen nimi, joka kärsi ja kuoli puolestamme ja nousi sitten haudasta. Tämä on sen nimi, joka nousi taivaaseen täyttääkseen kaiken ja ottaakseen kaiken vallan haltuunsa. Tämä on sen nimi, joka pelasti meidät synnistä, kuolemasta ja paholaisen vallasta, ei kullalla tai hopealla, vaan pyhällä, kallisarvoisella verellään ja viattomalla kärsimyksellään ja kuolemallaan. Tämä on sen nimi, joka lupasi palata herättääkseen kaikkien kuolleiden ruumiit henkiin ottaakseen meidät kaikki uskovat elämään kanssaan ikuisuudessa. Tässä nimessä meidän tulee rukoilla, koska siinä on auktoriteetti, jota kaikki voimat ja vallat tottelevat.
Jeesuksen nimessä rukoileminen on rukouksen perusta. Se ankkuroi rukouksen pelastukseen, jonka Jeesus ansaitsi meille kärsimyksellään ja kuolemallaan. Se ankkuroi rukouksemme Kristuksen ylösnousemukseen ja lupaukseen siitä, että mekin nousemme kuolleista.
Kun rukouksen voima asuu Jeesuksen nimessä, se ei lepää itse rukouksessa. Se ei myöskään lepää meissä tai meidän voimassamme. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko rukouksistamme tarpeeksi pitkiä, kaunopuheisia tai Jumalaa miellyttäviä. Meidän ei tarvitse huolehtia rukouksemme tarkasta muodosta tai tavasta. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, että olemme kelvollisia rukoilemaan, sillä rukouksemme kelpaa Jeesuksen tähden.
Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, me lähestymme Jumalaa hänen kauttaan – hänen auktoriteettinsa ja hänen sovitustyönsä perusteella. Heprealaiskirje muistuttaa meitä: "Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Jeesus on se, joka avasi tämän pääsyn Isän luo. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa vuoksi meillä on lupa tulla Jumalan eteen, oli tilanne mikä tahansa. Siellä armon valtaistuimen edessä meille on armoa tarjolla. Siellä meidän rukouksemme kuullaan ja niihin myös vastataan – paremmin kuin itse ikinä osaamme toivoa.
Tänään Jeesus antaa meille hämmästyttävän lupauksen: "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille... Pyytäkää, niin te saatte, ja ilonne on täydellinen." Tämä on erittäin rohkaiseva ja voimaa antava lupaus. Oikeastaan tämä on aivan uskomaton etuoikeus ja sana, minkä Jeesus tässä sanoo. Jos meillä on Kristuksessa tällaiset lupaukset, olemme varmasti maailman onnellisimpia ihmisiä.
Mutta jos olemme rehellisiä, jokainen meistä on kokenut sen, että rukoukset eivät ole toteutuneet niin kuin toivoimme. Siksi tähän lupaukseen on usein erittäin vaikea uskoa. Helposti tämän tekstin kuullessaan sitä saattaa jopa vähän sisäisesti hymähtää, että näin tässä sanotaan, mutta ei se todellisuudessa ihan niin mene. Olemme rukoilleet paranemista, taloudellista apua, ihmissuhteiden korjaantumista tai jotain muuta sydäntämme painavaa asiaa, mutta vastausta ei ole tullut odottamallamme tavalla. Lisäksi aika usein sitä joutuu kysymään, että miten meidän ilomme voi olla täydellinen tämän maailman mullistusten ja henkilökohtaisten kriisien keskellä. Miten siis voimme ymmärtää Jeesuksen lupauksen näissä tilanteissa?
Lähdetään liikkeelle siitä, että Jeesus kehottaa pyytämään Isältä asioita hänen nimessään. Uskallan väittää, että juuri tämä yksityiskohta on avain tähän vaikeuteen. Rukous Jeesuksen nimessä ei ole vain jonkin rituaalisen sanayhdistelmän toistamista rukouksen lopuksi, vaan rukousta, joka on linjassa Jeesuksen persoonan, tahdon ja työn kanssa. Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, pyydämme asioita, jotka sopivat hänen valtakuntansa tarkoituksiin ja Jumalan suunnitelmaan.
Ensimmäisen Johanneksen kirjeessä Johannes kirjoittaa: ”Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuullee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme.” Pyyntö Jeesuksen nimessä siis tarkoittaa toisin sanoen sitä, että hyväksymme Jumalan tahdon tapahtumisen. Se on sama pyyntö kuin Isä meidän -rukouksessa, jossa pyydetään, että tapahtukoon sinun tahtosi. Rukous Jeesuksen nimessä on meidän hyväksyntämme Jumalan suunnitelmalle, vaikka emme aina sitä täysin ymmärtäisikään. Se on meidän hyväksyntämme Jeesuksen työlle ja hänen valtakunnalleen. Silloin emme pyydä omaa kunniaamme tai omaa valtakuntaamme.
Tämä ei tarkoita, että rukouksemme ovat vääränlaisia, vaan että Jumalan vastaus voi olla erilainen kuin odotamme, koska hän näkee kokonaisuuden, jota me emme näe. Jumala tietää paremmin kuin me, mikä meille on hyväksi ja mitä kautta lopulta ilomme tulee täydelliseksi. Rukous on siis vuoropuhelua, jossa opimme tuntemaan yhä paremmin Jumalan sydäntä. Tämä vuoropuhelu muokkaa myös meidän omaa sydäntämme Jumalan tahdon mukaiseksi. Sen kautta meidän omat toiveemme muuttuvat yhä enemmän yhteensopiviksi Jumalan suunnitelman kanssa.
Voi esimerkiksi olla, että lapsi pyytää vanhemmaltaan jäätelöä iltapalaksi joka ilta. Vanhempi, joka rakastaa lastaan, sanoo silloin kuitenkin ei, koska hän tietää, että terveellinen ruoka on lapselle hyväksi ja pitkällä aikavälillä paremmaksi kuin se, että syö jatkuvasti jäätelöä. Samalla tavalla Jumala, joka on täydellinen Isä, vastaa rukouksiimme rakkaudellaan ja viisaudellaan. Joskus hän vastaa myöntävästi ja joskus kieltävästi, mutta aina hän vastaa rakkaudellisessa tahdossaan, joka on meille hyväksi. Hänen tahtonsa voi olla vaikea hyväksyä, erityisesti silloin, kun rukouksemme koskevat syviä kipujamme, sairautta tai menetystä. Mutta hänen tahtonsa on silti pitkällä aikavälillä parempi kuin meidän omat kuvitelmamme siitä, miten asioiden pitäisi mennä.
Usein Jumala käyttää juuri vaikeita asioita siihen, että hän pitää meitä lähellään. Niin hän poistaa meiltä omat kuvitelmamme ja ajatuksemme siitä, että itse pystyisimme kontrolloimaan elämäämme. Kärsimys tai vastaamaton rukous voi olla siis paras lahja, jonka Jumala antaa, jos vain hyväksymme sen, emmekä pakene sitä. Anna kärsimyksesi Jumalalle ja pyydä, että hän sen kautta rakentaisi sinussa jotain aivan uutta. Niin se voi tuottaa suurta hedelmää elämässäsi.
Näin meille tulee selväksi, että rukouksen tarkoitus ei ole vain saada sitä, mitä pyydämme, vaan vetää meitä Jumalan luokse ja syventää suhdettamme häneen. Tältä pohjalta Jeesuksen lupaus täydellisestä ilosta, jonka saamme rukouksen kautta, tulee ymmärrettäväksi. Tämä ilo ei aina eikä useinkaan tule siitä, että saamme mitä haluamme, sillä usein se, mitä haluamme, on meille tuhoksi. Sen sijaan ilomme tulee rukouksessa siitä, että olemme Jumalan läsnäolossa.
Rukous on enemmän kuin pyyntöjen lista, se on sydämen asettamista Jumalan läsnäoloon. Minkään maallisen pyynnon toteutuminen ei voi tuoda meille lopullista iloa. Sen sijaan Jumalan läsnäolossa voi saada ilon, jota eivät tämän maailman ahdistuksetkaan poista. Niin kuin Jeesus sanoo: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Kun siis rukoilemme ja vietämme Jumalan läsnäolossa aikaa tarpeeksi paljon, se mitä siinä läsnäolossa saamme ja koemme, on paljon enemmän kuin se, mitä saamme, jos pyyntömme käy toteen. Vain siinä läsnäolossa ilomme voi olla täydellinen.
Vain Jumalan läsnäolossa voimme tunnustaa, että vaikka emme saaneet sitä mitä pyysimme, saimme läsnäolon ja rauhan, joka on enemmän kuin se, mitä pyysimme. Voimme Daavidin tavoin rukoilla: ”vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Daavidinkin elämä oli täynnä ongelmia. Aluksi hän oli lainsuojaton ja kuningas Saulin vainoama. Kuninkaaksi päästyään hänellä oli erittäin pahoja vaikeuksia, menetyksiä ja kiistoja perheessään. Loppupuolella elämäänsä hänen poikansa nousi häntä vastaan ja yritti kaapata vallan. Hän teki myös vääriä hallinnollisia päätöksiä esimerkiksi väestönlaskennasta.
Daavidin rukoukset eivät poistaneet hänen ongelmiaan eivätkä tehneet hänen elämästään helpompaa, mutta ne vahvistivat hänen luottamustaan Jumalaan. Hänen elämänsä kulki monta kertaa pimeässä laaksossa, mutta silti hän pystyi sanomaan, että en pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Meidän on muistettava, että elämme syntiin langenneessa maailmassa, joka on täynnä vaikeuksia ja kärsimystä. Jeesuskin toteaa, että joudumme elämään monien ahdistusten keskellä. Rukouksemme eivät välttämättä poista kärsimystä, koska Jumalan suunnitelma on suurempi, kuin tämä hetki tai meidän halumme. Roomalaiskirjeessä silti luvataan, että ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”. Sen vuoksi Jumala voi käyttää jopa vastaamattomia rukouksia kasvattaakseen uskoamme ja valmistaakseen meitä ikuisuuteen.
Siksi vaikka kokisit, että Jumala on hiljaa tai että hän ei vastaa, jatka rukousta. Käänny hänen puoleensa yötä päivää. Älä päästä hänestä irti. Anna elämäsi hänelle ja totea, että tapahtukoon sinun tahtosi. Ehkä voit saada silloin jotain vielä enemmän kuin sen, mitä pyydät. Ehkä Jumala haluaa vastaamattomien rukousten kautta antaa sinulle täydellisen ilon, joka sinua odottaa perillä taivaassa. Siksi rukoile aamuin, rukoile päivin, rukoile illoin. Älä koskaan lopeta.
Ja muista se, että kun Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan hänen nimessään, tiedämme, kenestä on kyse. Kyseessä on Jumalan Pojan nimi, joka tuli ihmiseksi Neitsyt Marian kohdussa. Tämä on sen nimi, joka syntyi Mooseksen lain alaiseksi ja piti lain täydellisesti tekemättä syntiä. Tämä on sen nimi, joka alistui epäoikeudenmukaiseen pidätykseen ja oikeudenkäyntiin, häpeälliseen kidutukseen ja lopulta kuolemaan ristillä. Tämä on sen nimi, joka kärsi ja kuoli puolestamme ja nousi sitten haudasta. Tämä on sen nimi, joka nousi taivaaseen täyttääkseen kaiken ja ottaakseen kaiken vallan haltuunsa. Tämä on sen nimi, joka pelasti meidät synnistä, kuolemasta ja paholaisen vallasta, ei kullalla tai hopealla, vaan pyhällä, kallisarvoisella verellään ja viattomalla kärsimyksellään ja kuolemallaan. Tämä on sen nimi, joka lupasi palata herättääkseen kaikkien kuolleiden ruumiit henkiin ottaakseen meidät kaikki uskovat elämään kanssaan ikuisuudessa. Tässä nimessä meidän tulee rukoilla, koska siinä on auktoriteetti, jota kaikki voimat ja vallat tottelevat.
Jeesuksen nimessä rukoileminen on rukouksen perusta. Se ankkuroi rukouksen pelastukseen, jonka Jeesus ansaitsi meille kärsimyksellään ja kuolemallaan. Se ankkuroi rukouksemme Kristuksen ylösnousemukseen ja lupaukseen siitä, että mekin nousemme kuolleista.
Kun rukouksen voima asuu Jeesuksen nimessä, se ei lepää itse rukouksessa. Se ei myöskään lepää meissä tai meidän voimassamme. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko rukouksistamme tarpeeksi pitkiä, kaunopuheisia tai Jumalaa miellyttäviä. Meidän ei tarvitse huolehtia rukouksemme tarkasta muodosta tai tavasta. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, että olemme kelvollisia rukoilemaan, sillä rukouksemme kelpaa Jeesuksen tähden.
Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, me lähestymme Jumalaa hänen kauttaan – hänen auktoriteettinsa ja hänen sovitustyönsä perusteella. Heprealaiskirje muistuttaa meitä: "Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Jeesus on se, joka avasi tämän pääsyn Isän luo. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa vuoksi meillä on lupa tulla Jumalan eteen, oli tilanne mikä tahansa. Siellä armon valtaistuimen edessä meille on armoa tarjolla. Siellä meidän rukouksemme kuullaan ja niihin myös vastataan – paremmin kuin itse ikinä osaamme toivoa.
Kommentit
Lähetä kommentti