Saarna 4. sunnuntai helluntaista
Matt. 9:9–13
Näemme tänään erikoisen kohtaamisen, jonka seurauksena elämä muuttuu. Jeesus tulee Matteuksen työpaikalle ja sanoo hänelle: ”Seuraa minua”. Sen seurauksena Matteus nousee työpöytänsä äärestä ja lähtee seuraamaan Jeesusta.
On hyvä huomata, että Jeesus tulee Matteuksen luokse ennen kuin Matteus on ehtinyt tehdä mitään. Jeesus tekee aloitteen ja kutsuu. Jumala toimii aina ensin. Hän etsii aktiivisesti ihmistä. Aadamista alkaen toistuu se, että ihminen piiloutuu ja Jumala etsii häntä kysyen ”missä olet?”. Näin Jumala haluaa ihmisen takaisin omaan yhteyteensä. Ihmisen ja Jumalan suhteessa Jumala on aina aloitteellinen osapuoli, joka etsii meistä jokaista koko ajan niin kuin Matteustakin tänään tekstissämme.
Ihminen ei kuitenkaan aina tätä Jumalan kutsua tunnista. On monia syitä, miksi ihminen haluaa sitä vältellä. Se voi johtua tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, kärsimyksistä ja huolista tai sitten rikkaudesta ja itseriittoisuudesta. Joku hylkää kutsun, koska kapinoi maailman pahuutta vastaan. Joillekin kutsu jää kuulematta kristittyjen huonon esimerkin, väärän toiminnan tai kristinuskon vastaisten ideologioiden vuoksi. Olipa syy mikä hyvänsä, lopputulos on, että syntinen ihminen haluaa piiloutua Jumalalta.
Jumala kuitenkin kutsuu ihmistä yhteyteensä. Tuo kutsu kaikuu maailmankaikkeuden kauneudessa ja järjestyksessä, sen liikkeessä ja synnyssä. Jumalan toiminta on havaittavissa ulkopuolellamme luonnossa ja kansojen vaiheissa. Itsessämme voimme nähdä Jumalan kädenjäljen omassatunnossamme, johon jumalallinen laki on kirjoitettu; vapaudessamme toimia täällä luomakunnassa; totuuden ja kauneuden kosketuksessa sekä kaipuussamme ikuisuuteen ja onneen. Jumala ei näin milloinkaan lakkaa vetämästä ihmistä puoleensa ja muistuttamasta itsestään.
Jumala kutsuu elämän siunauksissa ja lahjoissa, johdatuksessa ja varjeluksessa, ilossa ja hyvyydessä, mutta myös vastoinkäymisissä ja onnettomuuksissa, sairauksissa ja ahdistuksissa sekä katastrofeissa ja kriiseissä. Jopa syvimmässä pimeydessä on nähtävissä Jumalan kutsu, jotta ihminen silloin tajuaisi pahuuden kauhistuttavuuden ja etsisi apua Jumalalta. Samoin Jumala sallii ihmisen joutua kuolemaan, jotta ihminen kuoleman edessä turvautuisi Jumalaan. Tietenkin Jumala kutsuu rakkauden ja Pyhän sanansa kautta. Joskus hän kutsuu ihmeissä, unissa ja näyissä.
Tarvittaessa hän tulee vaikka työpaikalle hakemaan kuten Matteuksen kohdalla kävi. Jeesus tulee työpaikallesi, vapaa-aikaasi, perhe-elämääsi, harrastuksiisi, ystäviesi keskelle, kotitöihisi, matkoillesi, kesämökillesi, ajatuksiisi, unelmiisi, pelkoihisi ja uniisi ja sanoo: ”seuraa minua”. Hän kutsuu kaikkialla ja haluaa tehdä kaikesta itsensä seuraamisen paikan. Missään häntä ei voi lopullisesti päästä pakoon. Koko elämäsi joka ainoaa piirtoa ja mutkaa myöten on yhtä Jumalan kutsua. Ei ole elämänaluetta, joka ei liittyisi Jumalaan. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme, sanoo Paavali. Kuule siis hänen kutsunsa ja ota se vakavasti.
Jumalan kutsu on voimallinen. Se saa aikaan sen vaikutuksen, jota se vaatii. Kutsun kuultuaan Matteus nousee tuoliltaan saman tien ja lähtee Jeesuksen mukaan. Mitään ei kysellä, eikä eri vaihtoehtoja punnita. Mukaan lähdetään välittömästi. Matteus tajuaa, että tässä on mies, jota kannattaa seurata.
Matteuksen kutsuminen on varsin erikoisessa kohdassa. Ollaan nimittäin jo evankeliumin luvussa yhdeksän. Luvussa neljä Jeesus on kutsunut Pietarin ja Andreaksen sekä Jaakobin ja Johanneksen. Todennäköisesti kutsu on silloin tavoittanut myös kaikki muutkin opetuslapset, vaikka tarkkoja kertomuksia heidän kutsumisistaan meille ei ole talletettu. Sen jälkeen Jeesus on kulkenut ympäri Galileaa ja tehnyt joitakin ihmeitä. Vuorisaarnakin oli lausuttu läheisellä kukkulalla ennen kuin päästään päivän tekstiin. Matteus siis kutsutaan huomattavan myöhäisessä vaiheessa paljon muiden opetuslapsien jälkeen.
Ehkä oli niin, että Matteus tarvitsi ammatistaan johtuen enemmän aikaa kuin muut opetuslapset. Ehkä tiedot Jeesuksen opetuksista ja teoista kiirivät hänen korviinsa, jotta hän sai käydä läpi omia prosessejaan ennen tätä kohtaamista. Jeesus tulee jokaisen luokse tiettynä aikana, jolloin ihminen on alttein ottamaan sanoman vastaan. Matteuksen luokse hän tuli viimeisenä, sillä hän näyttää vaatineen eniten pehmittelyä. Samalla tavoin Paavali kutsuttiin vasta ylösnousemuksen jälkeen, koska Jumalan näki, että olisi hyväksi käännyttää siinä tilanteessa merkittävä kristinuskon vastustaja.
Jumala kutsuu kaikkia, mutta jokaisella on oma reittinsä ja johdatuksensa. Olemme jokainen hengellisellä matkalla eri vaiheessa. Olkaamme siis kärsivällisiä läheistemme suhteen ja nähkäämme se, että Jumala toimii eri ihmisten kohdalla tavoin. Hän, joka on luonut sydämemme syvimmät sisukset ja mielemme salaisuudet kyllä tietää, milloin olemme valmiita ottamaan kutsun vastaan. Siksi kaikkia opetuslapsia ei kutsuttu kerralla. Ehkä aiemmin Matteus olisi ollut liian paatuneessa tilassa ja hän tarvitsi tällaista valmistelua ennen Jeesuksen kutsua.
Publikaanina Matteus oli varsin huonossa maineessa. Publikaanit olivat tullimiehiä, jotka keräsivät veroja Rooman hallinnolle. Heidän ammattiinsa sisältyi suuri ongelma. Vanhan testamentin valossa Jumalan tulisi olla kansansa hallitsija. Jumala puolestaan oli asettanut maahan Daavidin sukuun kuuluva kuninkaan, joka toteuttaisi Jumalan lupauksia. Vallassa oli kuitenkin pakanallinen Rooman imperiumi, joka oli asettanut oman kuninkaansa Israeliin ja hän verotti kansaa ilman mitään teologista oikeutusta.
Nuo kirotut publikaanit sitten kehtasivat toimia heidän asiallaan ja mahdollistaa Rooman systeemin pyörittämisen. Pakanoiden kanssa tekemisissä oleminen oli muutenkin hurskailta juutalaisilta kiellettyä, mutta nämä publikaanin riekaleet uskalsivat vielä kerätä juutalaisten rahoja vieraalle vallalle ja pakanoille. Lisäksi he usein keräsivät enemmän veroja kuin oli säädetty ja näin rikastuttivat itseäänkin. On selvää, että hurskaat juutalaiset halveksivat heitä ja pitivät heitä syntisinä niin kuin tekstissämme kerrotaan.
Ehkä juuri tästä syystä Jeesus tarkoituksella otti opetuslapsijoukkoonsa Matteuksen, josta tuli kävelevä esimerkki siitä, että Jumala voi antaa pelastuksen jokaiselle ihmiselle riippumatta siitä, minkälaisena muut ihmiset häntä pitävät. Jumala ei katso ihmiseen. Pelastus on auki kaikille ihmisille maanpettureista talousrikollisiin. Tästä Matteus todistaa.
Helposti jää huomaamatta, että Matteus on evankeliumitekstimme kirjoittaja. Tällä tavoin hän evankeliumissaan esittelee itsensä ja kääntymyskertomuksensa. Hän ei häpeile taustaansa. Muut evankelistat kutsuvat häntä hienotunteisesti Leeviksi ikään kuin peitelläkseen, että yksi evankelistoista oli publikaani ja siten sosiaalisesti vähän epäilyttävä tyyppi. Matteus kirjoittaa kuitenkin kaiken avoimesti auki eikä pelkää tunnustaa syntejään. Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa, ja hylkää, saa armon”. Näin Matteus toimi ja toimi sinäkin. Niin publikaanista tuli apostoli ja evankeliumin kirjoittaja eli yksi tärkeimmistä Jeesuksen todistajista.
Jeesuksen kutsu ei ollut tarkoitettu pelkästään Matteukselle. Kun hän ottaa Jeesuksen vastaan, hän kutsuu kotiinsa myös ystävänsä tutustumaan Jeesukseen. Siksi hänen luokseen tulee aterialle useita publikaaneja ja muita syntisiä. Matteus oli ylpeä siitä, että messias vieraili hänen kotonaan ja kutsui siksi kaikki sinne mukaan aterioimaan. Hyvä haluaa jakaa omastaan.
Varmaankin oli niin, että ne astiat, jotka Jeesuksen eteen tuolla aterialla katettiin, oli saatu epärehellisesti pyytämällä ihmisiltä liikaa. Silti Jeesus jakoi saman pöydän niiden kanssa, jotka olivat erehtyneet hankkiessaan tuollaista. Hän ei pelännyt saastuvansa syntisistä. Siksi hän kuvaakin itseään lääkärinä. Jos hän ei olisi kohdannut sitä heikkoutta, mikä sairaalla ihmisellä on, hän ei olisi voinut vapauttaa heitä sairaudestaan. Syntiset ovat sairaita, jotka tarvitsevat parantajaa. Jeesus haluaa parantaa synnin sairaudesta kärsivät. Niille, jotka omasta mielestään ovat puhtaita, hänellä ei puolestaan ole mitään annettavaa.
Vastauksessaan fariseuksille hän lainaa Hoosean kirjaa: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” (Hoos. 6:6) Näin Jeesus yhtyy profeettojen kritiikkiin siitä, kuinka ihmiset elävät moraalisesti miten sattuu, mutta huolehtivat vain siitä, että jumalanpalvelus toteutetaan ulkonaisesti oikein ja siksi kuvittelevat olevansa jumalalle kelvollisia.
Jeesus ei tietenkään tarkoita, että uhrisysteemi ja laki olisivat sinänsä olleet turhia. Eikä Hooseankaan ajatus ollut, että uhraaminen pitäisi lopettaa hyödyttömänä. Hoosean viesti liittyy enemmänkin uhraajien omaan asenteeseen. Uhrista ei ole apua, jos eletään täysin vastoin sitä, mitä se edustaa. Sisäinen puhtaus on sikäli tärkeämpää kuin rituaalinen puhtaus, mutta ihannetilassa ne palvelevat toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään.
Lain noudattaminen alkaa nimenomaan armahtavaisesta sydämestä. Pelkkä rituaali ei saa aikaan mitään, jos sydämemme on kääntymätön. Tämä pätee edelleenkin. Pelastava usko tai jumalallinen rakkaus ei voi säilyä siellä, missä eletään tietoisesti ja katumatta raskaissa synneissä, vaikka kuinka käytäisiin ulkonaisesti kirkossa ja ehtoollisella.
Vanhan testamentin uhrit olivat esikuvaa siitä uhrista, joka oli tuleva. Uhrimenot, joita temppelissä jatkuvasti harjoitettiin kansan puhdistamiseksi, tulevat loppumaan. Siksi Jumala ilmoittaa jo Hoosean suulla, että ei enää tahdo niitä. Niiden sijalle tulee yksi Jeesuksen itsensä antama uhri, joka riittää syntien sovitukseksi. Tämän sovituksen vuoksi Jeesus kutsuu syntisiä luokseen ja on sairaiden parantaja.
Hoosean lainaus siis lopulta muistuttaa siitä, että Mooseksen laki ei kykene ihmistä pelastamaan. Jokainen ihminen on omassa voimassaan syntinen, sillä kukaan ei voinut tulla vanhurskaaksi lain avulla. Siksi Jeesus ei tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, mutta kuitenkin tuli kaikkia ihmisiä varten. Fariseukset eivät tätä tajunneet ja jäivät vaille lääkäriä.
Kristus tuli armossaan yhden syntisen eli Matteuksen elämään ja aterialle hänen kotiinsa. Tuossa talossa aterialla oleva joukko on esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Matteuksen talo on esikuva kirkosta, joka koostuu publikaaneista ja syntisistä. Kirkossa armahdetut syntiset viettävät juhla-ateriaa Kristuksen seurassa. Tänäänkin sellainen on katettu kaikille publikaaneille ja syntisille ehtoollispöydässä.
Näemme tänään erikoisen kohtaamisen, jonka seurauksena elämä muuttuu. Jeesus tulee Matteuksen työpaikalle ja sanoo hänelle: ”Seuraa minua”. Sen seurauksena Matteus nousee työpöytänsä äärestä ja lähtee seuraamaan Jeesusta.
On hyvä huomata, että Jeesus tulee Matteuksen luokse ennen kuin Matteus on ehtinyt tehdä mitään. Jeesus tekee aloitteen ja kutsuu. Jumala toimii aina ensin. Hän etsii aktiivisesti ihmistä. Aadamista alkaen toistuu se, että ihminen piiloutuu ja Jumala etsii häntä kysyen ”missä olet?”. Näin Jumala haluaa ihmisen takaisin omaan yhteyteensä. Ihmisen ja Jumalan suhteessa Jumala on aina aloitteellinen osapuoli, joka etsii meistä jokaista koko ajan niin kuin Matteustakin tänään tekstissämme.
Ihminen ei kuitenkaan aina tätä Jumalan kutsua tunnista. On monia syitä, miksi ihminen haluaa sitä vältellä. Se voi johtua tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, kärsimyksistä ja huolista tai sitten rikkaudesta ja itseriittoisuudesta. Joku hylkää kutsun, koska kapinoi maailman pahuutta vastaan. Joillekin kutsu jää kuulematta kristittyjen huonon esimerkin, väärän toiminnan tai kristinuskon vastaisten ideologioiden vuoksi. Olipa syy mikä hyvänsä, lopputulos on, että syntinen ihminen haluaa piiloutua Jumalalta.
Jumala kuitenkin kutsuu ihmistä yhteyteensä. Tuo kutsu kaikuu maailmankaikkeuden kauneudessa ja järjestyksessä, sen liikkeessä ja synnyssä. Jumalan toiminta on havaittavissa ulkopuolellamme luonnossa ja kansojen vaiheissa. Itsessämme voimme nähdä Jumalan kädenjäljen omassatunnossamme, johon jumalallinen laki on kirjoitettu; vapaudessamme toimia täällä luomakunnassa; totuuden ja kauneuden kosketuksessa sekä kaipuussamme ikuisuuteen ja onneen. Jumala ei näin milloinkaan lakkaa vetämästä ihmistä puoleensa ja muistuttamasta itsestään.
Jumala kutsuu elämän siunauksissa ja lahjoissa, johdatuksessa ja varjeluksessa, ilossa ja hyvyydessä, mutta myös vastoinkäymisissä ja onnettomuuksissa, sairauksissa ja ahdistuksissa sekä katastrofeissa ja kriiseissä. Jopa syvimmässä pimeydessä on nähtävissä Jumalan kutsu, jotta ihminen silloin tajuaisi pahuuden kauhistuttavuuden ja etsisi apua Jumalalta. Samoin Jumala sallii ihmisen joutua kuolemaan, jotta ihminen kuoleman edessä turvautuisi Jumalaan. Tietenkin Jumala kutsuu rakkauden ja Pyhän sanansa kautta. Joskus hän kutsuu ihmeissä, unissa ja näyissä.
Tarvittaessa hän tulee vaikka työpaikalle hakemaan kuten Matteuksen kohdalla kävi. Jeesus tulee työpaikallesi, vapaa-aikaasi, perhe-elämääsi, harrastuksiisi, ystäviesi keskelle, kotitöihisi, matkoillesi, kesämökillesi, ajatuksiisi, unelmiisi, pelkoihisi ja uniisi ja sanoo: ”seuraa minua”. Hän kutsuu kaikkialla ja haluaa tehdä kaikesta itsensä seuraamisen paikan. Missään häntä ei voi lopullisesti päästä pakoon. Koko elämäsi joka ainoaa piirtoa ja mutkaa myöten on yhtä Jumalan kutsua. Ei ole elämänaluetta, joka ei liittyisi Jumalaan. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme, sanoo Paavali. Kuule siis hänen kutsunsa ja ota se vakavasti.
Jumalan kutsu on voimallinen. Se saa aikaan sen vaikutuksen, jota se vaatii. Kutsun kuultuaan Matteus nousee tuoliltaan saman tien ja lähtee Jeesuksen mukaan. Mitään ei kysellä, eikä eri vaihtoehtoja punnita. Mukaan lähdetään välittömästi. Matteus tajuaa, että tässä on mies, jota kannattaa seurata.
Matteuksen kutsuminen on varsin erikoisessa kohdassa. Ollaan nimittäin jo evankeliumin luvussa yhdeksän. Luvussa neljä Jeesus on kutsunut Pietarin ja Andreaksen sekä Jaakobin ja Johanneksen. Todennäköisesti kutsu on silloin tavoittanut myös kaikki muutkin opetuslapset, vaikka tarkkoja kertomuksia heidän kutsumisistaan meille ei ole talletettu. Sen jälkeen Jeesus on kulkenut ympäri Galileaa ja tehnyt joitakin ihmeitä. Vuorisaarnakin oli lausuttu läheisellä kukkulalla ennen kuin päästään päivän tekstiin. Matteus siis kutsutaan huomattavan myöhäisessä vaiheessa paljon muiden opetuslapsien jälkeen.
Ehkä oli niin, että Matteus tarvitsi ammatistaan johtuen enemmän aikaa kuin muut opetuslapset. Ehkä tiedot Jeesuksen opetuksista ja teoista kiirivät hänen korviinsa, jotta hän sai käydä läpi omia prosessejaan ennen tätä kohtaamista. Jeesus tulee jokaisen luokse tiettynä aikana, jolloin ihminen on alttein ottamaan sanoman vastaan. Matteuksen luokse hän tuli viimeisenä, sillä hän näyttää vaatineen eniten pehmittelyä. Samalla tavoin Paavali kutsuttiin vasta ylösnousemuksen jälkeen, koska Jumalan näki, että olisi hyväksi käännyttää siinä tilanteessa merkittävä kristinuskon vastustaja.
Jumala kutsuu kaikkia, mutta jokaisella on oma reittinsä ja johdatuksensa. Olemme jokainen hengellisellä matkalla eri vaiheessa. Olkaamme siis kärsivällisiä läheistemme suhteen ja nähkäämme se, että Jumala toimii eri ihmisten kohdalla tavoin. Hän, joka on luonut sydämemme syvimmät sisukset ja mielemme salaisuudet kyllä tietää, milloin olemme valmiita ottamaan kutsun vastaan. Siksi kaikkia opetuslapsia ei kutsuttu kerralla. Ehkä aiemmin Matteus olisi ollut liian paatuneessa tilassa ja hän tarvitsi tällaista valmistelua ennen Jeesuksen kutsua.
Publikaanina Matteus oli varsin huonossa maineessa. Publikaanit olivat tullimiehiä, jotka keräsivät veroja Rooman hallinnolle. Heidän ammattiinsa sisältyi suuri ongelma. Vanhan testamentin valossa Jumalan tulisi olla kansansa hallitsija. Jumala puolestaan oli asettanut maahan Daavidin sukuun kuuluva kuninkaan, joka toteuttaisi Jumalan lupauksia. Vallassa oli kuitenkin pakanallinen Rooman imperiumi, joka oli asettanut oman kuninkaansa Israeliin ja hän verotti kansaa ilman mitään teologista oikeutusta.
Nuo kirotut publikaanit sitten kehtasivat toimia heidän asiallaan ja mahdollistaa Rooman systeemin pyörittämisen. Pakanoiden kanssa tekemisissä oleminen oli muutenkin hurskailta juutalaisilta kiellettyä, mutta nämä publikaanin riekaleet uskalsivat vielä kerätä juutalaisten rahoja vieraalle vallalle ja pakanoille. Lisäksi he usein keräsivät enemmän veroja kuin oli säädetty ja näin rikastuttivat itseäänkin. On selvää, että hurskaat juutalaiset halveksivat heitä ja pitivät heitä syntisinä niin kuin tekstissämme kerrotaan.
Ehkä juuri tästä syystä Jeesus tarkoituksella otti opetuslapsijoukkoonsa Matteuksen, josta tuli kävelevä esimerkki siitä, että Jumala voi antaa pelastuksen jokaiselle ihmiselle riippumatta siitä, minkälaisena muut ihmiset häntä pitävät. Jumala ei katso ihmiseen. Pelastus on auki kaikille ihmisille maanpettureista talousrikollisiin. Tästä Matteus todistaa.
Helposti jää huomaamatta, että Matteus on evankeliumitekstimme kirjoittaja. Tällä tavoin hän evankeliumissaan esittelee itsensä ja kääntymyskertomuksensa. Hän ei häpeile taustaansa. Muut evankelistat kutsuvat häntä hienotunteisesti Leeviksi ikään kuin peitelläkseen, että yksi evankelistoista oli publikaani ja siten sosiaalisesti vähän epäilyttävä tyyppi. Matteus kirjoittaa kuitenkin kaiken avoimesti auki eikä pelkää tunnustaa syntejään. Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa, ja hylkää, saa armon”. Näin Matteus toimi ja toimi sinäkin. Niin publikaanista tuli apostoli ja evankeliumin kirjoittaja eli yksi tärkeimmistä Jeesuksen todistajista.
Jeesuksen kutsu ei ollut tarkoitettu pelkästään Matteukselle. Kun hän ottaa Jeesuksen vastaan, hän kutsuu kotiinsa myös ystävänsä tutustumaan Jeesukseen. Siksi hänen luokseen tulee aterialle useita publikaaneja ja muita syntisiä. Matteus oli ylpeä siitä, että messias vieraili hänen kotonaan ja kutsui siksi kaikki sinne mukaan aterioimaan. Hyvä haluaa jakaa omastaan.
Varmaankin oli niin, että ne astiat, jotka Jeesuksen eteen tuolla aterialla katettiin, oli saatu epärehellisesti pyytämällä ihmisiltä liikaa. Silti Jeesus jakoi saman pöydän niiden kanssa, jotka olivat erehtyneet hankkiessaan tuollaista. Hän ei pelännyt saastuvansa syntisistä. Siksi hän kuvaakin itseään lääkärinä. Jos hän ei olisi kohdannut sitä heikkoutta, mikä sairaalla ihmisellä on, hän ei olisi voinut vapauttaa heitä sairaudestaan. Syntiset ovat sairaita, jotka tarvitsevat parantajaa. Jeesus haluaa parantaa synnin sairaudesta kärsivät. Niille, jotka omasta mielestään ovat puhtaita, hänellä ei puolestaan ole mitään annettavaa.
Vastauksessaan fariseuksille hän lainaa Hoosean kirjaa: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” (Hoos. 6:6) Näin Jeesus yhtyy profeettojen kritiikkiin siitä, kuinka ihmiset elävät moraalisesti miten sattuu, mutta huolehtivat vain siitä, että jumalanpalvelus toteutetaan ulkonaisesti oikein ja siksi kuvittelevat olevansa jumalalle kelvollisia.
Jeesus ei tietenkään tarkoita, että uhrisysteemi ja laki olisivat sinänsä olleet turhia. Eikä Hooseankaan ajatus ollut, että uhraaminen pitäisi lopettaa hyödyttömänä. Hoosean viesti liittyy enemmänkin uhraajien omaan asenteeseen. Uhrista ei ole apua, jos eletään täysin vastoin sitä, mitä se edustaa. Sisäinen puhtaus on sikäli tärkeämpää kuin rituaalinen puhtaus, mutta ihannetilassa ne palvelevat toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään.
Lain noudattaminen alkaa nimenomaan armahtavaisesta sydämestä. Pelkkä rituaali ei saa aikaan mitään, jos sydämemme on kääntymätön. Tämä pätee edelleenkin. Pelastava usko tai jumalallinen rakkaus ei voi säilyä siellä, missä eletään tietoisesti ja katumatta raskaissa synneissä, vaikka kuinka käytäisiin ulkonaisesti kirkossa ja ehtoollisella.
Vanhan testamentin uhrit olivat esikuvaa siitä uhrista, joka oli tuleva. Uhrimenot, joita temppelissä jatkuvasti harjoitettiin kansan puhdistamiseksi, tulevat loppumaan. Siksi Jumala ilmoittaa jo Hoosean suulla, että ei enää tahdo niitä. Niiden sijalle tulee yksi Jeesuksen itsensä antama uhri, joka riittää syntien sovitukseksi. Tämän sovituksen vuoksi Jeesus kutsuu syntisiä luokseen ja on sairaiden parantaja.
Hoosean lainaus siis lopulta muistuttaa siitä, että Mooseksen laki ei kykene ihmistä pelastamaan. Jokainen ihminen on omassa voimassaan syntinen, sillä kukaan ei voinut tulla vanhurskaaksi lain avulla. Siksi Jeesus ei tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, mutta kuitenkin tuli kaikkia ihmisiä varten. Fariseukset eivät tätä tajunneet ja jäivät vaille lääkäriä.
Kristus tuli armossaan yhden syntisen eli Matteuksen elämään ja aterialle hänen kotiinsa. Tuossa talossa aterialla oleva joukko on esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Matteuksen talo on esikuva kirkosta, joka koostuu publikaaneista ja syntisistä. Kirkossa armahdetut syntiset viettävät juhla-ateriaa Kristuksen seurassa. Tänäänkin sellainen on katettu kaikille publikaaneille ja syntisille ehtoollispöydässä.
Kommentit
Lähetä kommentti