Historiallinen jatkumo

Kun keskustelee ihmisten kanssa kristinuskosta, jopa itseään kristittynä pitävien ihmisten suusta kuulee usein väitteen, jonka mukaan jokainen tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Ei siis ole olemassa mitään yhtä oikeaa tulkintaa. Usein tähän liittyy ajatus siitä, että mitään aitoa ja alkuperäistä kristinuskoa ei koskaan ole ollut olemassa, vaan kristinuskon on muuttunut vuosisadasta toiseen ja muuttuu edelleenkin.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä tässä oikeastaan sanotaan. Nämä väitteet saattavat kuulostaa hyviltä, koska niissä on osa totuutta. Onhan se tietyllä tapaa totta, että jokainen tulkitsee Raamattua omalla tavallaan ja että kristinusko on nähnyt monenlaista vuosisatojen aikana.

Kuitenkin jos näin ajatellaan loppuun asti, kiistetään koko jumalallinen ilmoitus tai ainakin sen tavoittamisen mahdollisuus. Jos jokainen tulkitsee Raamattua omalla tavallaan eikä mitään oikeaa tulkintaa ole, päädymme siihen, että Raamatussa ei ole mitään sellaista, joka olisi kaikkia ihmisiä sitovaa tai kaikille pätevää. Tämä ajatus turhentaa siis koko Raamatun ja tekee mahdottomaksi Jumalan ilmoituksen ihmiskunnalle tai ainakin siihen käsiksi pääsemisen. Raamatusta ei näin jää yksinkertaisesti mitään jäljelle. Eikä silloin jää jäljelle mitään mistään muustakaan, koska millekään tekstille ei noin löydy oikeaa tulkintaa ja maailma vajoaa merkityksettömyyden ja relativismin suohon.

Samalla tavoin jos väitetään kristinuskon muuttuneen koko historiansa ajan, se käytännössä tarkoittaa, että koskaan ei ole ollut mitään oikeaa kristinuskoa. Kristinusko voi silloin olla mitä tahansa eikä se tarkoita mitään. Kristinuskossa ei silloin ole mitään historiallista jatkumoa tai sisäistä yhtenäisyyttä. Ei ole kaikkina aikoina sitovaa apostolien opetusta tai Pyhän Hengen työtä, joka kirkastaisi totuuden sukupolvelta toiselle.

Tällaisten väitteiden taustalla on yleensä ajatus siitä, että kristinusko on puhtaasti inhimillinen organisaatio, ikään kuin puolue, joka kerää ihmisiä yhteen. He sitten keskenään pohtivat mikä olisi paras linja ja se linja saattaa vaihdella vuosisadasta toiseen. Taustalla vaikuttaa postmoderni relativismi, joka ei tunnusta totuuden mahdollisuutta.

Kristinusko lähtee kuitenkin siitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä ihmisille ja tuo ilmoitus pysyy ajasta aikaan. Se ei muutu miksikään siitä, että ihmisillä on tulkintaerimielisyyksiä tai siitä, että kristittyjä on ollut aiempinakin vuosisatoina.

Varhainen kristinusko puhui paljon apostolisesta suksessiosta. Se tarkoitti sitä, että piispojen ketjua pystyttiin seuraamaan taaksepäin aina apostoleihin asti. Tämä opettaa meille ainakin sen, että historiallinen jatkuvuus on tärkeä asia. Kristinusko ei voi opettaa 2000-luvulla täysin päinvastaista, mitä se opetti aiempina vuosisatoina. Pyhä Henki ei kirkasta yhtenä vuosisatana yhtä asiaa ja seuraavana vuosisatana samaa asiaa täysin päinvastoin. Jos emme pidä kiinni kristinuskon historiallisesta jatkuvuudesta tai sisäisestä yhtenäisyydestä, saamme lopulta hylätä koko kristinuskon.

Kommentit

Suositut tekstit