Uusi ideologia, josta on tullut uskonto

Douglas Murray: The Madness of Crowds. Gender, Race and Identity. Bloomsbury continuum, 2019.

Miksi yhteiskuntamme on niin polarisoitunut? Yhä suuremmat taistelut, yhä voimakkaammat julkisuuskampanjat ja yhä marginaalisemmat vaatimukset läpäisevät julkisen keskustelun. Vääräuskoisia vainotaan samalla kun korrekti vastaus kysymyksiin vaihtuu koko ajan. Esimerkiksi pari vuosikymmentä sitten lähes kukaan ei julkisesti kannattanut homoavioliittoja, eivät edes kaikki homojen oikeuksia ajavat järjestöt. Tänään siitä on tullut liberalismin perustava arvo. Mistä tässä kaikessa on kyse?

Douglas Murrayn mukaan nämä sodat eivät ole sattumanvaraisia tai päämäärättömiä, vaan niiden tarkoitus on upottaa yhteiskuntiimme uusi metafysiikka, toisin sanoen uusi uskonto. Maailman tulkitseminen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, indentiteettipolitiikan ja intersektionalismin kautta on Murrayn mielestä ehkä kokonaisvaltaisin ja rohkein yritys Kylmän sodan jälkeen luoda länsimaihin uusi ideologia.

Yhteiskunnat ovat atomisoituneet erilaisiin intressiryhmiin, jotka perustuvat sukupuoleen, rotuun, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun. Nämä ryhmät ajavat omia oikeuksiaan. Alussa on lähdetty liikkeelle ehkä oikeutetuistakin ihmisoikeuskampanjoista, mutta pian ne Murrayn mukaan ovat lähteneet laukalle ja vaativat juuri sellaista eriarvoista kohtelua ihmisille, jota ne alun perin vastustivat.

Murray käsittelee kirjassaan neljää osa-aluetta, jotka ovat kiistojen ytimessä: homoseksuaalisuutta, naisten asemaa, rotuun liittyviä ristiriitoja sekä transseksuaalisuutta.

Keskeinen kysymys, jonka Murray kirjassaan esittää, on, että onko näissä kaikissa kysymyksissä kyse tietokonetermejä käyttäen softa- vai rautapuolen kysymyksestä. Toisin sanoen onko esimerkiksi homoseksuaalisuus opittua, jonkinlaista ympäristöstä omaksuttua käyttäytymistä vai onko sille olemassa geneettistä perustaa? Tiede ei ole tässä kysymyksessä antanut lopullista ratkaisua, vaikka ajan henki on kallistunut siihen suuntaan, että homoseksuaaliksi synnytään. Joka tapauksessa se miten tähän kysymykseen vastaamme vaikuttaa paljon. Esimerkiksi ns. eheytymisterapioita on vaikea kieltää, jos homoseksuaalisuus on vain itse valittua. Silloinhan voi valita myös toiseen suuntaan.

Murray käsittelee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ideologioiden marxilaisia juuria. Samalla tavoin kuin marxilaiset näkivät maailman sorrettujen ja sortajien välisenä taisteluna, jossa työläisiä sorti eräänlainen sortajien pyramidi, johon kuuluivat omistava luokka, sotilaat, papit ja kaikkein ylimpänä kuningas ja hänenkin yläpuolellaan kapitalistinen systeemi, samalla tavoin tänään luodaan eräänlaista sorron hierarkiaa, jossa ylimpänä ovat valkoiset, miehet ja heteroseksuaalit. Samalla tavoin kuin marxilaiset pyrkimään vapauttamaan työväestön, täytyy tänään patriarkaaliset valkoiset miehet saada pois kaikista valta-asemista.

Yhteiskuntaa ei enää nähdä hyvin monimutkaisena luottamukseen perustuvana systeeminä, jonka traditiot ovat kehittyneet aikojen saatossa, vaan lähes kaikkea inhimillistä toimintaa tarkastellaan vallan tavoittelun ja valtapositioiden läpi. Michel Foucaultin ja Marxin jalanjäljissä kaikesta tulee poliittista toimintaa ja poliittinen valinta. Tähän lisätään Antonio Gramscin ajatus kulttuurista hegemonisena voimana, joka tulee ottaa hallintaan. Gilles Deleuzen hengessä on nähtävä, että yksilön on purettava se verkko, jonka vallitseva kulttuuri on solminut hänen ympärilleen. Siksi kaikki pitää ”dekonstruoida.” Tämä koskee lähes kaikkea muuta paitsi tätä ajattelua itseään.

Siksi kaikki, joka aiemmin määriteltiin pysyväksi pitää määritellä uudestaan. Tämä koskee myös biologisia tosiasioita kuten sukupuolta. Sukupuolesta on tullut sosiaalinen konstruktio. Judith Butlerista on tullut tämän ajattelun äänitorvi. Hänen mukaansa feminismi teki virheen ajatellessaan, että on sellaiset kategoriat kuin mies ja nainen. Butlerin mukaan maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat kulttuurisia oletuksia. Sosiaalinen sukupuoli (gender) on siis vain toistettu sosiaalinen performanssi eikä minkään sitä ”varhaisemman todellisuuden” tuotos.

Vanha sosialistinen luokkasota on siis määritelty uusin termein. Vihollinen ei ole enää määritelty riiston kautta, vaan sen kautta, kenellä on valtaa. Valta ei tule enää tuotantosuhteiden kautta, vaan liittyy nyky-yhteiskunnalle ominaiseen sosiaaliseen rakenteeseen. Kapitalismin lisäksi yhteiskunta nähdään myöskin seksistisenä, rasistisena ja patriarkaalisena. Sorron määrä on siis kasvanut alkuperäisestä marxilaisuudesta.

Suuret teknologiayhtiöt ovat etunenässä ajamassa tätä uutta ideologiaa. Murray nostaa esiin esimerkiksi sen, että jos Googlesta etsii englanniksi kuvia homopareista, saa kuvia toisensa jälkeen homopareista. Sen sijaan, jos hakukenttään kirjoittaa heteropari, saa hakija enemmän kuvia homo- ja lesbopareista kuin siitä mitä etsii. Algoritmitkin on viritetty ideologian tueksi.

Murray käsittelee paljon yksittäistapauksia ja kohuja, joita etenkin englanninkielisessä maailmassa on syntynyt. Murray tuo usein hyvin esiin uuden ideologian sisäisen ristiriitaisuuden. Kirjassa pohditaan esimerkiksi #metoo-ilmiötä, kulttuurista omimista ja muoti-ilmiöksi noussutta transsukupuolisuutta.

Elämme siis identiteettipoliitikkojen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelijoiden ja intersektionaalisten feministien mukaan rasistisessa, seksistisessä, homofobisessa ja transfobisessa yhteiskunnassa, jota vastaan on noustava. Nämä toisiinsa liittyvät sortopositiot eivät kuitenkaan lopulta sovi yhteen. Jos kuka tahansa voi olla nainen ja vaihtaa sukupuolensa, kuinka naisten asiaa voidaan silloin ajaa ollenkaan? Siksi uusi ideologia lisää Murrayn mielestä ihmisjoukkojen hulluutta sen sijaan, että vähentäisi yhteiskunnassa tapahtuvaa syrjintää.

Murray tuo esiin myös mielenkiintoisen näkökulman, jonka mukaan väitettyjen ihmisoikeusrikkomusten määrä korreloi käänteisesti maassa tapahtuneiden oikeiden ihmisoikeusrikkomusten määrään. Toisin sanoen Pohjois-Koreassa ei puhuta ollenkaan ihmisoikeuksista, mutta siellä niitä rikotaan paljon. Sen sijaan lännessä, missä kaikilla mittareilla ihmisoikeudet ovat parhaalla tolalla, jauhetaan erilaisten marginaaliryhmien ihmisoikeuksista enemmän kuin missään. On siis varsin erikoista, että juuri ne maat, joissa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on maailmanlaajassa vertailussa hyvin pitkällä, nähdään näissä ideologioissa lähes kaikista syrjivimpinä.

Murray ajattelee, että meille on noussut uusi yhteiskunnallinen moraalinormisto. Kun ajetaan naisten, homojen, erilaisten etnisten vähemmistöjen ja trans-ihmisten asiaa, kyse ei ole enää pelkästään myötätunnosta, vaan uudenlaisen moraalin esittämisestä. Tällä tavoin harjoitetaan uutta uskontoa. Näiden asioiden puolesta taisteleminen osoittaa, että olet hyvä ihminen. Siksi et voi olla uuden ideologian kanssa missään kysymyksessä edes perustellusti eri mieltä.

Kommentit

Suositut tekstit