Saarna 4. paastonajan sunnuntai

Joh. 6:24-35

Oletko joskus kadehtinut Israelin kansaa? He söivät erämaavaelluksella päivittäin mannaa ja näkivät monenlaisia jumalan ihmeitä, sillä välin kun meidän kristillinen vaelluksemme tuntuu usein tylsältä puurtamiselta. Tässä saarnassa paljastan, miksi syytä kateuteen ei ole. Pohdimme samalla laajemmin mannan olemusta, merkitystä ja tarkoitusta. 

Kokonaisuuden ymmärtämiseksi lähdemme kuitenkin ensiksi liikkeelle juutalaisten messiasodotuksesta. Moni ajattelee, että juutalaiset odottivat poliittista messiasta, joka vapauttaisi kansansa vieraan vallan ikeestä. Tällaisia odotuksia varmasti oli, mutta se ei ollut koko kuva. Nimittäin Vanhaan testamenttiin ja juutalaisuuteen kätkeytyi myös paljon hengellistä odotusta. 

Mitä juutalaiset siis odottivat? Voimme tiivistää tuon odotuksen viiteen kohtaan. Ensiksi he odottivat uutta eksodusta eli vapautumista Egyptin orjuudesta. Kansa pelastettaisiin sortajien käsistä uudelleen kuten se kerran pelastettiin Egyptistä. Toiseksi he odottivat uutta Moosesta, jollainen oli luvattu 5. Mooseksen kirjan luvussa 18. Kolmanneksi he odottivat uutta liittoa, jollaisen Jeremia oli ennustanut tulevan. Neljänneksi he odottivat uutta temppeliä, joka ylittäisi Salomon temppelin loistossaan. Ja viidenneksi he odottivat uutta luvattua maata, taivaallista valtakuntaa, jossa Jumala täysin hallitsisi. Kokonaisuutena siis uusi Mooses solmisi uuden liiton ja johdattaisi kansan uuteen eksodukseen kohti uutta luvattua maata.

Päivän tekstissä olemme näiden odotusten ytimessä. Teksti on Jeesuksen kuuluisasta Elämän leipä -puheesta, jonka hän pitää Johanneksen evankeliumin luvussa kuusi. Juuri ennen tätä puhetta Jeesus on ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Tuo ruokkimisihme päättyy tilanteeseen, jossa ihmiset sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Silloin Jeesus kuitenkin vetäytyy, koska ihmiset haluavat väkisin tehdä hänestä kuninkaan. 

Näemme siis, että ruokkimisihmeen jälkeen ihmiset ymmärsivät Jeesuksen uutena Mooseksena. ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla.” He tajusivat, että tässä ruokkimisihmeessä on jotain samanlaista, mitä Mooses oli tehnyt erämaassa. He tiesivät, että Messiaan tuli olla uusi Mooses. He uskoivat, että messiaan tulisi tehdä mannaihme uudestaan.

Jeesuksen kuulijat käsittivät, että Jeesus väitti olevansa Moosesta suurempi. Silloin hänen pitäisi tehdä vielä suurempia tekoja kuin Mooses. Siksi he sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’”

Jeesus oli vain kerran ruokkinut 5000 miestä, kun Mooseksen johdolla koko kansa sai joka päivä mannaa taivaasta neljänkymmenen vuoden ajan. Jeesuksen saavutukset kalpenevat Moosekselle. Siksi oli oikeutettu vaatimus, että Jeesuksen pitäisi tehdä jotain vielä suurempaa. Muuten hän ei voi olla Moosesta suurempi. Keskustelu mannasta ja Mooseksesta on näin koko Jeesuksen olemuksen ja tehtävän ytimessä.

Palatkaamme hetkeksi vielä kertomukseen mannasta ja Mooseksesta, jonka kuulimme Vanhan testamentin lukukappaleena. Alkuperäinen mannaihme tapahtui Israelin kansan erämaavaelluksella sen jälkeen, kun kansa oli vapautunut Egyptin orjuudesta. Erämaassa Jumala ruokki nälkäistä kansaansa mannalla, kun muuta syötävää ei ollut.

Mistä tässä mannassa oikein oli kyse? Ensinnäkin manna oli vain väliaikainen matkaeväs. Sitä sai kerätä vain yhden päivän tarpeen varastoon ja kun luvattuun maahan päästiin, manna loppui. Mannalla oli Toisen Mooseksen kirjan mukaan oma makunsa ja rakenteensa. Senkin puolesta se muistutti luvatusta maasta, joka oli täynnä maitoa ja hunajaa. 

Manna oli Jumalan ihme. Psalmissa 78 sanotaan mannasta: ”Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet, ja mannaa satoi heidän ruuakseen, hän antoi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.” Manna satoi siis suoraan taivaasta, Jumalan luota. Psalmin kirjoittaja kutsuu mannaa enkelten leiväksi. Se ei ollut tavallista ruokaa.  

Samoin apokryfikirjoihin kuuluvassa viisauden kirjassa sanotaan: ”Mutta omalle kansallesi sinä annoit enkelten ruokaa, lähetit taivaasta leipää, jonka he vaivaa näkemättä saivat syödäkseen, joka tarjosi heille iloa ja nautintoa ja sopi jokaisen makuun.” Tässäkin mannaa sanotaan enkelten ruuaksi. Juutalaiset tunsivat nämä tekstit. Siksi he Jeesuksen kanssa puhuessaan nimittävät mannaa taivaan leiväksi. Myös Korinttilaiskirjeessä Paavali nimittää mannaa hengelliseksi ruuaksi. Näemme, että manna oli yliluonnollista leipää taivaasta

Lisäksi heprealaiskirjeessä kerrotaan, että syömisen lisäksi mannaa säilytettiin kultaisessa astiassa liiton arkussa kaikkein pyhimmässä. Se oli siis erittäin pyhää ruokaa, jota saatettiin säilyttää temppelin kaikkein pyhimmässä Jumalan läsnäolossa, jonne vain yksi ihminen sai mennä kerran vuodessa pitkien valmistelujen jälkeen. 

Juutalaiset itse uskoivat, että manna oli luomisesta alkaen ollut olemassa taivaassa. Siellä enkelit tälläkin hetkellä syövät tuota enkelten leipää. Siksi sitä edelleen on taivaassa Jumalan luona, vaikka se ei enää satanutkaan ihmeellisesti maahan kuten Mooseksen aikana. Juutalaiset ajattelivat, että messias tullessaan tekisi uuden mannaihmeen ja avaisi jälleen taivaan portit. Siksi he sanovat Jeesukselle: ”Anna meille aina sitä leipää.” Huomaatte, että mannaa ei pyydetä neljäksikymmeneksi vuodeksi vaan aina. Messiaan odotettiin olevan suurempi kuin Mooses.

Juutalaisuudessa ajateltiin, että messiaan tulon jälkeen vanhurskaat jälleen söisivät mannaa ennen viimeistä tuomiota. Jotkut rabbit jopa nimittävät mannaa ”tulevan maailman leiväksi”. Siksi Jeesukselta kysytään, pystyykö hän tekemään uutta mannaihmettä. Se olisi oleellinen messiaan tunnusmerkki. Mikään yksittäinen ruokaihme ei riitä, vaan taivaasta pitäisi saada jälleen satamaan kaikista pyhintä leipää kansalle syötäväksi.

Miten Jeesus vastaa näihin odotuksiin? Ensiksi hän haastaa kuulijoiden oletukset ja sanoo, että Mooses ei antanut mannaa taivaasta, vaan todellista taivaan leipää antaa Jumala. Mannan lähde ei ollut Mooseksessa vaan Jumalassa. Tämän jälkeen hän aloittaa kuuluisan puheensa elämän leivästä, joka oleellisilta osin liittyy uuden mannaihmeen odotukseen ja uuden Mooseksen odotukseen.

Hän aloittaa puhumalla itsestään Elämän leipänä: ”Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Vanhassa testamentissa manna tuli alas taivaasta ja antoi Israelin kansalle elämän. Nyt Jeesuksessa taivaasta laskeutuu itse Elämän leipä, joka antaa jokaiselle elämän: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään.” Uusi manna on siis Kristus itse, elämän leipä.

Mutta uusi manna on vielä enemmänkin. Myöhemmin tässä luvussa hän osoittaa mannan omaksi ruumiiksensa: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini.” Ja vielä pari jaetta myöhemmin: ”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni todellinen juoma.” Tässä Jeesus siis puhuu yhtä aikaa mannasta ja ehtoollisesta, oman ruumiinsa ja verensä syömisestä.

Manna oli todellinen Jumalan ihme, mutta uudessa liitossa saamme vielä enemmän. Vanha manna on vain esikuvaa tai varjoa siitä, mikä on todellista taivaan leipää. Vanhalla mannalla oli nimittäin ainakin yksi heikkous. Jeesus toteaa: ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.” Vanha manna ei siis pelastanut kuolemalta. 

Nyt Jeesus tarjoaa uutta mannaa, jossa on aivan uudenlainen ominaisuus. Hän sanoo: ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Jeesus tarjoaa uutta ruokaa, jota syömällä elää ikuisesti. Sen rinnalla vanha manna kalpenee.

Tämä on järisyttävä lausunto. Nimittäin koko Vanhassa testamentissa on vain yksi asia, jota syömällä voi elää ikuisesti. Se oli elämän puu paratiisin keskellä. Nyt Jeesus vertaa itseään elämän puuhun. Meille paljastuu ehtoollisen syvin olemus. Se on elämän puu, jonka hedelmiä saamme syödä. Ne hedelmät kasvavat meille tuomion puusta, Kristuksen ristiltä, joka osoittautuu uuden liiton elämän puuksi.

Tämä sanoma on niin vavahduttava ja ihmeellinen, että ei ole yllättävää, että monet hylkäsivät Jeesuksen näiden sanojen jälkeen. Mutta me emme hylkää, vaan uskomme, että ehtoollinen on uusi manna, yliluonnollista ruokaa taivaasta, Kristuksen ruumis ja veri. Kyse ei ole pelkästä vertauskuvasta, vaan ihmeellisestä, pyhästä ja jumalallisesta ruuasta. Vanha mannakin oli enkelten leipää ja hengellistä ruokaa, uuden täytyy olla vielä jotain paljon enemmän! Se on itse Kristus, joka ruumiillisesti yhdistyy meihin ehtoollisen sakramentissa. 

Uudessa mannassa Jeesus antaa ruumiinsa ja verensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme. Hän myös tätä kautta yhdistää oman ylösnousemuksensa meidän ylösnousemukseemme: ”Totisesti totisesti: ellette te syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh. 6:53-54).

Joka sunnuntai kirkoissa ympäri maailmaa tapahtuu uusi mannaihme. Taivaan portit avataan. Korkein lahjoittaa antimiaan. Ylhäältä sataa elämän leipää. Se ruokkii meitä matkallamme kohti uutta luvattua maata. Saat tänään syödäksesi uutta mannaa, yliluonnollista leipää, enkelten leipää, jota syömällä elää ikuisesti. Alttarilla kasvaa elämän puu, jonka hedelmiä sinulle jaetaan. Tule tänään syömään tätä ihmeellistä, messiaanista ja taivaallista ruokaa, jonka syömisestä jokainen Vanhan liiton pyhä olisi ihmetellen haaveillut.

Näin Jeesus todella tekee uuden mannaihmeen, täyttää messiasodotukset ja paljastuu uudeksi Moosekseksi. Uusi Mooses aloittaa toimintansa paastoamalla 40 päivää kuten vanha Mooses, joka viipyi Siinain vuorella 40 päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Vanhan Mooseksen ensimmäinen ihmeteko oli veden muuttaminen vereksi, uuden Mooseksen veden muuttaminen viiniksi. Jeesus usein sanoo toiminnassaan koittaneen uuden messiaanisen ajan ja jopa uuden eksoduksen. Jeesus myös lupasi rakentaa uuden temppelin seuraajilleen, jonka hän saa nousemaan kolmessa päivässä. Koko julkisen toimintansa uusi Mooses päättää uuteen liittoon: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” 

Jeesus on uusi Mooses, joka solmii uuden liiton, aloittaa uuden eksoduksen, rakentaa uuden temppelin ja johtaa meidät uuteen luvattuun maahan. Lähtekäämme hänen johdollaan matkalle uuden mannaihmeen voimalla. Perillä meitä odottaa ilmestyskirjan lupaus: ”Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” (Ilm. 2:17)