Saarna valvomisen sunnuntai

Mal. 3:13-18

On vaikea välttää johtopäätöstä, että pahuus ja epäoikeudenmukaisuus vallitsevat. Päivän tekstissäkin Israelin kansa valittaa: ”Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”

Röyhkeät ja jumalattomat vaikuttavat siis menestyvän tässä maailmassa. Tällä on helposti meihin ihmisiin varsin demoralisoiva vaikutus. Mikä järki on uskoa tai toimia oikein, kun siitä ei näytä seuraavan mitään? Jos kerran pahantekijät menestyvät, eikö silloin kannata ryhtyä itsekin tekemään pahaa? Kun tällaisia ajattelee, päätyy helposti katkeruuteen ja nihilismiin, jossa millään ei ole mitään väliä. 

Näin näytti Israelin kansallekin käyvän. Jatkuvasti se kapinoi Herraa vastaan. Sama ilmiö näyttää myös toistuvan kristillisen kirkon historiassa, jossa vuosisadasta toiseen eksytään aina uusille väärille teille. Kun röyhkeät näyttivät menestyvän ja uskollisuudesta Jumalalle ei saanut mitään, Israelin kansa teki johtopäätöksen: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?”

Joudumme siis jatkuvasti saman ja keskeisen ongelman eteen. Jumalan lain noudattamisesta ei näytä olevan mitään hyötyä, vaan pikemminkin vain haittaa. Se tuntuu rajoittavan elämäämme ja johtavan siihen, että kuljemme murhe kasvoillamme. Jumalattomat sen sijaan iloitsevat ja menestyvät. Hurskaudesta ei näytä saavan sellaista palkintoa, jota me siitä odotamme. Israelin kansa meni jopa niin pitkälle, että vähän aiemmin tässä Malakian kirjassa sanotaan: ”Te väsytätte Herran puheillanne mutta kysytte silti: ”Miten me hänet väsytämme?” Siten, että te sanotte: ”joka tekee pahaa, kelpaa Herralle, sellaiset ovat hänelle mieleen.” Tai te kysytte: ”Missä viipyy Jumalan tuomio?”. (Mal. 2:17)

Näin Israelin kansa oli täysin purkanut Jumalan lain. He ajattelivat, että Jumalalle kelpaa kuka tahansa pahantekijä eikä Jumala tuomitse ketään. Kuulostaako tutulta? Tällainen välinpitämättömyys Jumalasta ja hänen tahdostaan näyttää helposti hiipivän keskuuteemme. Sitä villitsee vielä se, että usein tällaisella välinpitämättömyydellä ei näytä olevan mitään heti havaittavia huonoja seurauksia. 

Tämä pätee myös niin, että jos kirkko tekee Jumalan sanasta poikkeavia ratkaisuja esimerkiksi avioliiton suhteen, niin ei siitä välttämättä seuraa heti mitään katastrofia. Voi olla, että toiminta jatkuu sen jälkeen vuosikymmeniä suhteellisen samalla uralla. Helposti kysymme silloin taas, mitä hyötyä on pitää kiinni Jumalan sanasta.

Toisaalta on olemassa hyvin pahasti harhaoppisia lahkoja, jotka keräävät tilaisuuksiinsa valtavat väkijoukot. Esimerkiksi Koreassa tai Afrikassa tällaisilla ryhmittymillä saattaa olla miljoonia seuraajia. Ne menestyvät ja saavat rahaa. Niiden johtajia palvotaan käytännössä Jumalan asemassa. Minäkin olen joskus kysellyt Jumalalta, että miksi sallit, että sinun nimeäsi käytetään väärin. Miksi annat tällaisten menestyä? Samaan aikaan oma toiminta tuntuu tylsältä ja raskaalta puurtamiselta, jossa turpaan tulee helposti ja jonka tulokset ovat varsin laihoja.

Jumalan sanassa kiinni pitäytyminen tai oikeaoppinen Jumalan sanan mukainen teologia ei tässä ajassa välttämättä tuota mitään suuria voittoja. Voi olla, että maailmaan mukautumalla saisimmekin paljon enemmän kunniaa, rahaa ja arvostusta. Moni sanoo: Miksi pidätte kiinni noista vanhentuneista periaatteista tai ikiaikaisesta raamatuntulkinnasta? Ja edelleen tämä tekstimme kysymys on ajankohtainen: Mitä hyötyä siitä on, että noudatatte hänen käskyjään? 

Olemme rakentaneet uudet käskyt, jotka mielestämme palvelevat Jumalaa paljon paremmin kuin hänen itsensä antamat käskyt. Niillä saa paljon enemmän suosiota kansanjoukoilta. Ne hyödyttävät tässä ja nyt.

Samalla olemme kuitenkin tehneet itsellemme uuden kultaisen patsaan, jota kumarramme. Olemme nostaneet Jumalan yläpuolelle uuden periaatteen: hyödyn. Hyvää ei olekaan enää se, mitä Jumala sanoo, vaan se, mikä on hyödyllistä. Näin olemme menneet pahasti harhaan.

Ihminen, joka kysyy, mitä hyötyä on kristinuskosta tai mitä hyötyä on Jumalan käskyjen noudattamisesta, ei oikeasti etsi vastausta, vaan hänellä on jo olemassa näkemys siitä, mikä lasketaan hyväksi tai hyödylliseksi. Totuusväittämät eivät kuitenkaan välttämättä ole hyödyllisiä väitteitä. Asian totuusarvoa ei voi laskea sillä, tuottaako se minulle hyötyä tai etua. Pikemminkin päinvastoin, usein totuudessa kiinni pitäytymisestä joutuu maksamaan hintaa.

Jos asetamme Jumalan yläpuolelle jonkin muun periaatteen kuin itsensä Jumalan, tuhoamme hänen absoluuttisuutensa ja kaikkivaltiutensa. Määritelmällisesti Jumala on absoluutti, ylin asia tai periaate, mitä meillä on. Jos asetamme sen sijaan jotain muuta, meillä ei enää ole Jumalaa. Siksi emme voi asettaa hyötyä absoluutin yläpuolelle korkeimmaksi arvoksi.

Koska jumalausko avaa uuden näkökulman ja horisontin koko elämään, kysymys sen hyödystä on tavallaan mieletön. Joko uskonnolliset asiat ovat korkeimpia asioita tässä elämässä, koska ne tulevat itseltään Jumalalta tai sitten ne ovat taikauskoisen alitajunnan tuotetta, jolloin ne on hylättävä. Hyöty ei ratkaise tätä kysymystä. Jumalaa on kunnioitettava ja toteltava hänen itsensä vuoksi, sen tähden, että hän todella on Jumala.

Meidän ei tule kysyä, mitä minä tästä saan, vaan sitä, että miten voin kaikista parhaiten palvella ja rakastaa Jumalaa tämän lyhyen elämäni aikana. Samoin meidän ei tule kristittyinä kysyä, miten meistä tulisi hyväksytympiä tässä yhteiskunnassa, vaan pitäytyä kiinni totuudessa, vaikka se maksaisi hintaa. Eikä meidän pidä joustaa Jumalan sanasta silloinkaan, jos saisimme sillä toimintamahdollisuuksia tai lisää tilaa kirkossa. Älä anna tällaisen pragmatismin viedä. Sen sijaan kysy, mikä on Jumalan sanan mukaista, miten voin noudattaa hänen tahtoaan ja toimi niin.

Inhimillisen kunnian tavoittelu vie pois sielun suuruuden. Sen, joka etsii ihmisten suosiota, täytyy kaikessa, mitä hän tekee ja sanoo, palvella heidän tahtoaan. Näin yrittäessään miellyttää kaikkia hänestä tulee jokaisen orja. Tällaisen orjuuden sijaan oikea asenne on Jumalan pelko.

Tekstissämme sanotaan: ”Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat. Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään.” Meille esitellään siis kaksi ryhmää: ne, jotka eivät välitä siitä, mitä Jumala sanoo, koska siitä ei näytä saavan mitään hyötyä ja ne, jotka kaikesta huolimatta pelkäävät Jumalaa.

Vaikka usein näyttää siltä, että jumalattomat menestyvät ja Jumalaan luottavat eivät, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumala välinpitämättömänä katselisi taivaasta, mitä täällä maan päällä tapahtuu. Hän ei ole heittänyt meitä tänne maailmaan oman onnemme nojaan. Tekstissä sanotaan, että kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Jumalan tuomion aika ei ole vielä, mutta Jumala kyllä tietää, mitä täällä maailmassa tapahtuu. Kaikki kirjataan ylös. Pahuus menestyy vain hetken aikaa. Lopulta sillekin tulee päätös.

Jumala on oikeudenmukainen Jumala. Se tarkoittaa, että hän tuomitsee lopulta tämän maailman ja siinä olevan pahuuden. Niin se tulee päätökseen. Tämä tuomio ei kuitenkaan tarvitse olla pelottava asia. Kristuksen suojissa ja hänen puhdistamanaan voimme rohkeasti käydä sitä kohti. Niin kuin tässä sanotaan: ”Se koituu iloksi niille, jotka pelkäävät häntä ja kunnioittavat hänen nimeään.” Silloin jumalattomuus poistuu maailmasta ja Jumala ottaa omansa täydellisesti yhteyteensä.

Silloin Jumala lupaa omalle kansalleen: ”minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä.” Kaikki pahuus ja epäoikeudenmukaisuus, mitä maailmassa tapahtuu, on vain väliaikaista ja ohimenevää. Jumala ei anna sille viimeistä sanaa.

Viimeisen tuomion myötä myös todellinen ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä tulee esiin. Ne, jotka rakastavat Jumalaa ja haluavat hänen yhteyteensä, saavat nauttia hänen hyvyydestään ikuisesti. Ne taas, jotka torjuvat hänet, koska rakastavat omia pahoja tekojaan, saavat ikuisesti nauttia omien pahojen tekojensa seurauksista ilman Jumalan suojelevaa hyvyyttä.

Älä siis anna tässä elämässä kohtaamasi pahuuden johtaa sinua kyynistymiseen, katkeruuteen ja epätoivoon. Sen sijaan käänny jatkuvasti Jumalan puoleen ja etsi hänen kasvojaan. Lopulta tulet kokemaan sen, että häneen uskominen ja hänen käskyjensä noudattaminen ei ollut turhaa. 

”Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.” (Mal. 3:20)