Harhauttava eksegetiikka

Näin dogmaatikkona tieteellinen raamatuntutkimus eli eksegetiikka aina välissä hieman naurattaa. Eksegetiikka on varmaan suurin syy siihen, miksi monet luopuvat teologisessa tiedekunnassa uskosta. Itse en kuitenkaan kokenut moniakaan Helsingin yliopistossa harrastetun eksegetiikan tuloksista kovinkaan vakuuttavina. Seuraavaksi selitän miksi.

Monet eksegeetit ovat omaksuneet kokonaan luonnontieteellisen maailmankuvan. Tällöin ihmeitä ei voi tapahtua. Johtopäätöksenä tällaisesta tutkimuksesta on tietenkin, että ihmeitä ei tapahdu. Niinpä Jeesuksen neitseestäsyntyminen tai ylösnousemus on pakko selittää jollakin muulla tavoin. Opetuslapset saattoivat esimerkiksi kokea Jeesuksen läsnäolon voimakkaasti vielä hänen kuolemansa jälkeen tai sitten opetuslapset keksivät hänelle ihmeellisen syntymäkertomuksen lisätäkseen hänen arvoaan aikalaistensa silmissä. Oma juttunsa on tietenkin se, että jos neitseestäsyntymiskertomus olisi lainattu antiikin pakanakulttuureista, niin se ei todellakaan olisi lisännyt Jeesuksen arvoa hurskaassa juutalaisessa ympäristössä, jollaisessa alkuseurakunta toimi ja jossa evankeliumit kirjoitettiin.

Eksegetiikka ei ole mitään kovin eksaktia tiedettä, koska monessa tapauksessa meillä ei ole muuta lähdettä jostakin historiallisesta tapahtumasta kuin Raamatun tekstit. Niinpä jos tätä Raamatun tekstiä ei ole valmis hyväksymään, mennään aina arvailuiden puolelle. Sen vuoksi jokaisella Raamatun luotettavuuden hylkäävällä eksegeetillä on oma selityksensä asioihin, eivätkä nämä eri selitykset ole mitenkään yhteneväisiä. Todellinen konsensus löytyy vain luottamalla Raamatun historialliseen paikkansapitävyyteen.

Koska monissa tapauksissa meillä ei ole muuta lähdettä kuin Raamattu, joutuvat tutkijat luottamaan omaan mielikuvitukseensa. Uudet tutkijat ja alaa opiskelevat käyttävät sitten lähteenään nimekkäämpien tutkijoiden mielikuvitusta. Eksegeettinen tiedeyhteisö toimii näin sopulilauman tavoin. Joku keksii jonkin jutun omasta päästään. Sitten muut siteeraavat häntä. Lopulta koko tiedeyhteisön on vallannut ajatus, että asia on näin, vaikka mitään muuta ei ole tapahtunut kuin joku nimekäs tutkija on kehitellyt teorian, jonka mukaan asia voisi näin olla.

Otan esimerkiksi evankeliumien ajoituksen. Evankeliumeiden kirjoittamisesta ei ole mitään muuta tekstiä kuin evankeliumit itse. Niinpä pelkästään niitä lukemalla on päätelty, milloin ne ovat kirjoitettu. Tässä vaiheessa tulevat naturalistiset taustaoletukset peliin. Koska esimerkiksi Markuksen evankeliumissa ennustetaan Jerusalemin tuhoutuminen, joka tapahtui vuonna 70, täytyy Markuksen evankeliumin olla naturalististen taustaoletusten pohjalta olla kirjoitettu vuoden 70 jälkeen. Ainoa syy, miksi näin ajatellaan, on se, että ennustuksia pidetään oletusarvoisesti mahdottomina. Ilman näitä oletuksia Markuksen voisi ajoittaa ihan hyvin jonnekin 50-70 vuosien välille.

Sitten pari huippututkijaa ottaa tämän perusteella kannan, jonka mukaan Markus on kirjoitettu vuoden 70 jälkeen. Tämän jälkeen kaikkien uskottavuutensa säilyttämistä haluavien eksegeettien on otettava kanta, jonka mukaan Markus on kirjoitettu vuoden 70 jälkeen. Kun tätä toistellaan tieteellisissä julkaisuissa tarpeeksi pitkään, siitä tulee totuus, joka on pakko uskoa, jos haluaa olla uskottava eksegeetti. Tässä tapauksessa keisarilla ei kuitenkaan ole vaatteita.

Dogmaatikolle eksegetiikka näyttää toimivan edellä kuvatulla tavalla. Samalla tavoin myös muissa kysymyksissä kuin evankeliumien ajoituksessa saatetaan päätyä harhaanjohtaviin tuloksiin pelkästään taustaoletuksista ponnistamalla ja seuraamalla nimekkäämpiä eksegeettejä. Suomessa tällaisia nimekkäämpiä herroja ovat olleet mm. Rudolf Bultmann ja kotimainen kuuluisuus Heikki Räisänen. Kirkossamme on monia pappeja, jotka ovat omaksuneet heidän ajattelunsa. Tuorein tapaus on yksi Kuopion piispaehdokas.

Tiedehän toimii sillä tavoin, että sen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa. Kuitenkin kun on kyseessä raamatunselitys, ei päästä aina parhaisiin tuloksiin, jos hakemalla haetaan uutta tietoa. Tällöin keksitään yleensä mitä uskomattomampia selityksiä joihinkin Raamatun tapahtumiin. Kristinusko lähtee liikkeelle siitä lähtökohdasta, että Raamatussa on kaikki tarvittava tieto ja Jumalan ilmoitus meille ihmisille. Sitä ei tarvitse lähteä selittelemään, eikä siitä tarvitse keksiä mitään ihmeellisiä reduktioita. Niinpä eksegetiikka on jo lähtökohdissaan monesti hieman väärin suuntautunutta.