Voivatko kirkon opit muuttua?

Suomessa moni kuvittelee, että kirkko on jonkinlainen palveluyhdistys, joka antaa ihmisille tärkeitä hengellisiä palveluja ja seremonioita elämän eri käänteissä. Näin määriteltynä kirkko on pelkästään ihmisten kirkko tai kansan kirkko. Sitä määrittelee se, mitä ihmiset siltä haluavat. Se muuttuu jokaisessa käänteessä yleisen mielipiteen mukana.

Tällainen kirkkonäkemys on hyvin ongelmallinen, koska siinä ei ole mitään pysyvyyttä ja se voi johtaa ympäröivästä yhteiskunnasta riippuen minkälaisiin mielettömyyksiin tahansa. Meillä on tästä hyvä esimerkki 30-luvun Saksasta, jossa luterilaiset myötäilivät ympäröivää yhteiskuntaa ja alkoivat kannattaa natsimielisiä saksalaisia kristittyjä.

Kristuksen kirkko on täysin erilainen kuin tällainen pelkästään ihmismielipiteen varaan rakennettu kirkko. Nimittäin Kristuksen kirkko on aina ja kaikkialla sama. Tämä on tärkeä huomio. Se ei minään aikakautena tai missään paikassa ole pohjimmiltaan erilainen, vaan perustuu aina Kristuksen sanaan ja pitää sitä ylimpänä auktoriteettinaan.

Pelkästään ihmisten kirkko taas on joka paikassa ja ajassa täysin erilainen, sillä se luottaa ympäröivän yhteiskunnan mielipiteisiin, jotka muuttuvat riippuen kulloisestakin aatevirtauksesta tai -suunnasta.

Vain säilyttämällä samuuden, joka kirkolla on aina ja joka paikassa, voi kirkko pysyä kirkkona. Tämä kirkon opin muuttumaton sisältö ja ydin on tallennettu ekumeenisissa uskontunnustuksissa. Uskontunnustukset ovat kirkon aarre, jota sen on vaalittava ja johon sen on aina uskottava, jotta se pysyisi uskollisena Herralleen.

Ei näet ole mahdollista, että yhtenä aikana ihmiset pelastuisivat uskomalla eri asiaan kuin toisena. Jumala on ilmoittanut itsensä kertakaikkisesti maailmalle Kristuksessa. Tämä ilmoitus on riittävä ja pelastaa kaikkina aikoina. Se ei muutu yleisen mielipiteen mukana, vaan on kestävä kallio, joka on pysynyt samanlaisena viimeiset 2000 vuotta.

Jos ajatellaan siten, että nämä uskontunnustukset olivat vain ja ainoastaan antiikin aikaisten ihmisten muotoiluja Jumalasta, menetetään koko kristinuskon rikas sisältö ja pelastus. Jos kristinuskon opit voivat muuttua, silloin kukaan ei voi olla varma enää pelastuksestaan. Mistä me voimme silloin tietää, millä tavalla Jumala minäkin aikana pelastaa ihmisiä, jos emme voi olla varmoja siitä, että hän on ilmoittanut itsensä ja oman tahtonsa meille kertakaikkisesti ja lopullisesti? Jos Jumala ei ole luotettava ja hänen lupauksensa muuttuvat riippuen kulloisestakin ajasta, niin mihin täällä elämässä pitäisi oikein laittaa turvansa?

Yrittämällä muuttaa kristinuskon oppeja, kirkko puree omaan nilkkaansa. Oppien muuttaminen vie ihmisiltä luottamuksen Jumalaan ja myös kirkkoon itseensä, koska jonkin yksittäisen opin muuttaminen tarkoittaa sitä, että kirkko oli aiemmin tältä kohdin väärässä. Mistäpä silloin voi olla varma siitä, että kirkko olisi nytkään oikeassa?

Jos opit muuttuvat, kirkko ei enää ole kirkko, vaan lahko. Suomen kirkossa lahkolaisuuden tie on hyvin lähellä. Kiistakysymyksissä esimerkiksi virkateologiasta tai pyhästä avioliitosta kirkkoon kohdistuu suuri paine yhteiskunnan taholta mennä lahkolaiseen suuntaan. Tämä on vaarallinen tie ja kiihdyttää kirkon romahdusta.

Athanasiuksen uskontunnustuksessa, joka on myöskin luterilaisen kirkon uskontunnustus, selitetään aika selväsanaisesti, mikä on uskontunnustus ja kuinka muuttumaton asema sillä on kirkossa kaikkina aikoina. Siinä sanotaan seuraavasti:

"Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Yhteinen kristillinen usko on tämä: ...Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua."

Kirkko ei voi siis minään aikana muuttaa oppejaan, koska muuten kirkko menettää olemassaolonsa oikeutuksen ja ainoan asian, joka sillä on tarjota ihmisille: iankaikkisen pelastuksen. Näemme jo nyt, että ne kirkot, jotka ovat kaikista hanakammin muuttaneet oppejaan pienenevät. Niille ei yksinkertaisesti ole tarvetta eikä tilausta.

En tällä kaikella silti tarkoita, että kirkon olisi jämähdettävä 1600-luvulle tai johonkin muuhun aikakauteen ollakseen kirkko. Kirkon on ponnisteltava ja työskenneltävä voimakkaasti, jotta se jokaisena aikana pystyy esittämään kristinuskon muuttumattomat opit kullekin ajalle ymmärrettävällä kielellä. Kirkon ei siis tule missään nimessä jämähtää paikalleen, vaan pyrittävä tavoittamaan tämän ajan ihmiset omalla muuttumattomalla sanomallaan mahdollisimman tehokkaasti ja uusia tapoja käyttäen.

Ecclesia semper reformanda est.