Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Kristillisiä elokuvia

Tässä on muutama katsomisen arvoinen leffa, jotka ainakin jollakin tasolla pistivät pohtimaan kristinuskon sanomaa tai avasivat siihen uusia näkökulmia. Viereen laitoin pienen kuvauksen siitä, mistä elokuva kertoo. Olen laittanut nämä jonkinlaiseen parhausjärjestykseen.

Passion of the Christ. Paras Jeesus-elokuva, mitä on koskaan tehty.
Jumalista ja ihmisistä. Koskettava elokuva siitä kuinka pitkälle uskon takia on valmis menemään.
Postia pappi Jaakobille. Elokuva kertoo siitä kuinka suuri on rukouksen voima.
Tree of life. Massiivinen ja visuaalinen teos elämästä.
Into the wild. Elämän tarkoituksen etsintää.
Ostrov. Venäläinen elokuva kertoo ortodoksiluostarissa asuvasta erikoisesta munkista.
Apocalypto. Väkivaltainen elokuva paljastuu lähetysteologiseksi tutkielmaksi.
Doubt. Ajatuksia herättävä elokuva vaikeasta aiheesta.
The Nativity story (Matkalla Beetlehemiin). Hyvä kuvaus Jeesuksen syntymästä.
Signs. Kertoo oikeastaan ufoista ja avaruusolioista, mutta sisältää myös kristillistä sanomaa.
Pr…

Viidakon lait ovat muodissa

Etiikka osoittautuu kristinuskosta irtaantuessaan postmoderniksi pelleilyksi. Yleensä tässä tapauksessa eettisenä periaatteena toistellaan tiedottomasti, että kaikkea saa tehdä niin kauan kuin ei satuta toista.

Tämä hokema osoittautuu kuitenkin tositilanteessa pelkäksi sanahelinäksi. Esimerkiksi avioerotilanteessa moni on silti valmis hyväksymään avioeron, vaikka se satuttaisi toista ja perhettä todella paljon. Eli yhtäkkiä toista saa satuttaakin. Käytännössä etiikka on siis sitä, että minun pitää saada tehdä juuri sitä, mitä minä haluan. Kukaan ei saa puuttua minun tekemisiini.
Tämä tarkoittaa, että elämässä on yksi ainoa periaate, jota noudatetaan viimeiseen pisteeseen asti. Se periaate on omat tunteet. Niiden perustalla sitten mennään, vaikka tulokset eivät välttämättä olekaan niin onnellisia kuin voisi kuvitella.

Eettisenä periaatteena pelkästään omien tunteiden seuraaminen on täysin kestämätöntä. Tällöinhän on mahdotonta tuomita esimerkiksi murhaajaa, koska hän vain vihoissaan ta…

Yliopisto vai pappisseminaari?

Viimeksi kirjoitin siitä kuinka kirkko tulee romahtamaan muutaman kymmenen vuoden sisällä, jos nykymeno jatkuu. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Miksi kirkkolaivamme on päästetty keikkumaan? Syitä on tietysti monia, mutta yhden syyn haluan nostaa tapetille.

Syy on kirkon koulutuksessa. Nimittäin kirkkoon on koulutettu ihan tavan takaa veneenkeikuttajia. Kaikki kirkon papit käyvät läpi yliopistokoulutuksen, joka on täysin tunnustukseton koulutus. Koulutuksessa lähinnä opitaan kyseenalaistamaan kristinuskon oppeja ja suhtautumaan skeptisyydellä kaikkeen. Tietenkin akateemisuudella on paikkansa, mutta kysymys kuuluukin, onko sen paikka pappien koulutuksessa.

Muut suuret kirkkokunnat kouluttavat pappinsa pappisseminaareissa, joissa papit perehdytetään oman tunnustuskunnan oppiin eikä vieraannuteta heitä siitä, kuten Suomen luterilaisuudessa tällä hetkellä on tapana. Pappisseminaari on samalla myös hengellinen kasvupaikka, jonka elämään kuuluvat hartaudet ja jumalanpalvelukset ja näin tu…

Kirkon romahdus

Katselin kirkon tilastoja. Ne ovat hyvin, hyvin karua luettavaa. On helppo elää silmät kiinni ja ajatella, että kaikki on hyvin, mutta näin ei Suomen ev. lut. kirkon osalta todellakaan ole.

Jokainen varmasti tietää, että kirkosta erotaan koko ajan, mutta harva tuskin on miettinyt, mitä siitä seuraa tulevaisuudessa. Näyttää siltä, että kansankirkkomme on ajautumassa täydelliseen romahdukseen.

Ruotsin kirkon jäsenten osuus koko maan väkiluvusta on pienentynyt 13 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tästä voi laskea, että alle vuosisadassa Ruotsin kirkko käytännössä lakkaa olemasta. Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana kirkon jäsenten osuus väkiluvusta on laskenut noin 7 prosenttia.

Kirkosta eroaminen on itseään kiihdyttävä projekti. Koska kirkosta eronneet eivät kasta lapsiaan enää kirkon jäseniksi, ei kirkko tule saamaan mistään enää uusia jäseniä. Kun mennään tietyn prosenttirajan ali, kirkosta eroamista on mahdotonta inhimillisin keinoin pysäyttää. Tilastoja katselemalla…

Rahat meni

Lähetysjärjestöille luettiin dysankeliumia Helsingissä ja Vantaalla. Heiltä vietiin rahat. Syyksi ilmoitettiin vääränlainen suhtautuminen naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Lähetysseura jäi tämän päätöksen jälkeen ainoaksi lähetysjärjestöksi, jonka kirstuun kolikko vielä kilahtaa.

Epäilen kyllä, että Lähetysseurakin joissain tapauksissa edustaa ulkomailla aika konservatiivista teologiaa, muutenhan esimerkiksi työ Afrikan yhteistyökirkkojen kanssa loppuisi saman tien. Tätä ei tietenkään Suomen päättäjille kerrota. Ylipäätään lähetysjärjestöissä taitaa olla ideana, että työtä tehdään yhteistyökirkon ehdoilla, eikä viedä sinne omia toimintatapoja.

Rahojen loppuminen tarkoittaa selkokielellä sitä, että vuosi sitten syksyllä kirkolliskokouksessa tehty rukouspäätös oli oikeasti kirkon oppia koskeva päätös. Rahaa ei tule, jos ei hyväksy homoseksuaalisia suhteita. Joillekin raha on siis se joka ratkaisee myös kirkon oppiriidat.

Lähetysjärjestöjen kannalta pidän tätä rahahanojen sulkeutum…

Kirkko ja demokratia

Meihin on jo pienestä pitäen iskostettu aate, että demokratia on ainoa mahdollinen periaate kaiken julkisen hallinnon järjestämiseksi. Meillä on kansankirkko, joka on julkisoikeudellinen yhteisö ja nimensä mukaan vielä kansan kirkko. Siksi tuntuisi luontevalta, että kirkossakin noudatetaan demokratiaa kaikessa päätöksenteossa kuten tällä hetkellä tehdäänkin. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.

Kirkko ei voi ikinä olla puhtaassa mielessä demokraattinen, koska se ei ole pelkästään inhimillinen yhteisö. Kirkko on saanut valtuutensa Jumalalta ja se perustuu puhtaasti Jumalan sanaan. Ajatus kirkosta puhtaasti demokraattisena yhteisönä rajoittaa kirkon pelkästään inhimilliselle tasolle. Jos kirkko haluaa olla pelkästään puhtaan demokraattinen, tällöin kirkko menettää oman identiteettinsä Jumalan kansana.

Pelkästään demokraattinen kirkko ei eroa mitenkään muista maallisista järjestöistä. Demokratia ja inhimillinen päätöksen teko ei voi ohittaa Jumalaa ja hänen sanaansa. Kristus…