Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Raamatun ja nykyajan homoseksuaalisuus. Sama vai eri asia?

Kuva
On tarpeen purkaa eräs myytti, joka ponnahtaa keskustelussa samaa sukupuolta olevien suhteista esiin koko ajan. 
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori Petri Luomanen esittää tämän myytin tyylipuhtaasti vastikään julkaistussa Helsingin sanomien kirjoituksessaan: "Samaa sukupuolta olevien tasa-arvoisille ja sitoutuneille parisuhteille, joissa toista osapuolta ei omisteta tai alisteta, ei ole Raamatun maailmassa suoraa vastinetta. Homoseksuaalisiin tekoihin viitattaessa kyse on esimerkiksi vihollisten alistamisesta raiskaamalla tai yleisestä kielteisyydestä homoseksuaalisuutta kohtaan."
Tämä myytti siis pyrkii erottamaan antiikin maailman homoseksuaalisuuden nykymaailman vastaavasta ilmiöstä. Sen mukaan siis se homoseksuaalisuus, joka Raamatussa tuomitaan on erilaista kuin meidän päiviemme kahden aikuisen ihmisen keskinäiseen sitoutumiseen perustuva homoseksuaalisuus. Tämän vuoksi Raamattu oletettavasti tuomitsisi vain alistavan ja väkivaltaisen homoseksuaalis…

Sakramentein maallistumista vastaan

Miten kristinusko voisi säilyä meidän maallistuneessa ajassamme tulevillekin sukupolville? Kaikkien tilastojen pohjalta on ennustettavissa, että seuraavien sadan vuoden aikana kristinusko tulee katoamaan maastamme tai vähintäänkin täysin marginalisoitumaan. Onko mitään enää tehtävissä?

Ennen kuin suunnittelee, mitä nyt tulisi tehdä, kannattaa hieman miettiä sitä, miten tähän on tultu. Juuret nykyiselle maallistumiskehitykselle löytyvät kaukaa menneisyydestä. Kanadalainen filosofi Charles Taylor on kirjoittanut tiiliskiven kokoisen kirjan nimeltä Secular Age, jossa hän etsii maallistumiseen vaikuttaneita syitä ja kehityslinjoja. Taylor löytääkin maallistumiseen monia syitä, joista osa on lähtöisin jo reformaatiosta alkaneesta kehityksestä.

Taylorin mukaan Sveitsin reformaattori Jean Calvin ajatteli, että mikään ihmisen pelastuksessa ei saa olla ihmisen omissa käsissä, koska se tarkoittaisi Jumalan armon väheksymistä. Tämä johti Calvinin hylkäämään armon välittymisen asioiden ja rituaal…

Tämä on luterilaisen kirkon virallinen kanta avioliittoon

Luterilaisen kirkon kannasta avioliittoon on vallinnut ihmeellistä epäselvyyttä, joten väännetäänpä se rautalangasta.

Opillisuuden puolustus

Aikaamme kuvaa hyvin se, että kirkon piirissäkin on hyväksyttyä hyökätä kristinuskon oppia vastaan. Hyökkäykset eivät koske ainoastaan yksittäisiä opinkappaleita vaan usein koko opillista ajattelua. Ja kuten todettua nämä hyökkäykset eivät monestikaan tule kirkon ulkopuolelta. Toisaalta monesti opillisuus asetetaan vastakohdaksi kristillisen elämän kanssa. Siksi tarkoitukseni on puolustaa nyt vähän kristillistä oppia ja siihen perustuvaa kristillisyyttä.

Esimerkkinä oppeja vastaan hyökkäävästä retoriikasta vastaani tuli noin puoli vuotta sitten kirkollinen ryhmittymä, joka kutsui itseään avoimeksi kirkoksi. Sen ohjelmasta tai mietinnöistä löytyi seuraavia ajatuksia: "Avoimessa kirkossa luovutaan oikeassa olemisesta. Kenellä on oikeastaan valta määritellä oikea oppi? ... Avoimessa kirkossa kaikki ovat jumalapuheeseen osallistuvia ja sen tulkitsijoita. Teologian tekeminen on yhteistä jumalakokemuksen sanoittamista... Avoin kirkko on etsivä ja vaeltava. Olemme menossa jotakin kohti …

Ilosanoma vaaleista vai Kristuksesta?

Mikä on kirkon suurin ilosanoma? Tällä hetkellä kaikesta päätellen se on, että saa äänestää seurakuntavaaleissa. Tämä on oikeastaan ainoa asia, mikä julkisuudessa kirkosta on nyt esillä. Äänestämisen ilosanoman eteen on tehty lukemattomia tunteja töitä ja mainostoimistot ovat pyöritelleet erilaisia kampanjoita ihmisten saattamiseksi vaaliuurnille. Tulee vain mieleen, miksi vastaavaa vaivaa ei nähdä normaalisti kristillisen ilosanoman eli evankeliumin eteenpäin viemiseen.

Kirkon päättävät elimet on vallannut ihmeellinen usko demokratiaan kaiken ratkaisevana välineenä. Demokratia, kuten mikään muukaan maallinen ideologia, ei kuitenkaan voi tuoda voittoa kirkolle. Ei pitäisi uskoa demokratiaan vaan Kristukseen, sillä demokratia itsessään ei ole mikään tae hyvästä lopputuloksesta. Tästä on 1900-luvulta tarpeeksi varoittavia esimerkkejä.

Kysyn tätä nyt oikeasti: mitä kumman väliä on sillä jääkö äänestysprosentti alhaiseksi kirkollisvaaleissa vai ei? Miksi sen nostamiseen pitää nähdä niin p…

Ehtoollinen uskonelämän keskipisteenä

Ehtoollisessa kohtaamme Kristuksen aineellisen todellisuuden piirissä. Tämän ajatuksen vastakohta on eräänlainen kristillinen platonismi, jossa uskonasioissa liikutaan vain henkisellä tasolla, ideamaailmassa.

Platonismin mukaan konkreettinen ja materiaalinen todellisuus ei ole mitään, vaan oikea todellisuus on olemassa ideamaailmassa. Friedrich Nietzsche, joka vastusti kristinuskoa kovin sanoin, puolestaan ajatteli, että kristinusko on platonismia massoille. Hän näki, että kristinuskossakin keskitytään liikaa hengelliseen todellisuuteen, jonka nähdään olevan ensisijainen suhteessa materiaaliseen todellisuuteen.

Kristinuskolle onkin vaarassa käydä platonisaatio, jos sakramentit ja sitä myöten konkreettinen aineellinen todellisuus unohdetaan. Nietzsche oli elänyt pietistisen kristillisyyden keskellä, jossa katseet oli käännetty ulkoisesta todellisuudesta sisäiseen hengelliseen elämään. Siksi hän näki niin mielellään kristinuskon ja platonismin yhdeksi ja samaksi asiaksi. Tämä ei kuite…

Eettisiä pohdintoja ensimmäisestä käskystä

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita Jumalia." 2. Moos. 20:2-3
Monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden aikana ensimmäisessä käskyssä on monelle kirkonmiehelle sulattelemista. 
Sekulaarin yhteiskunnan keskellä kasvaneelle ihmiselle on oikeastaan aika käsittämätöntä, että lista eettisistä velvollisuuksista alkaa nimenomaan kiellolla olla pitämättä muita Jumalia. Miten tämä on mahdollista? Minkälainen eettinen velvoite edes on olla pitämättä muita Jumalia? Miten se, kuinka montaa Jumalaa ihminen palvoo, tekee hänestä huonomman tai paremman ihmisen? Eihän tämän käskyn pitäisi kuulua etiikan alaan vaan jonnekin dogmatiikan tai uskontotieteen puolelle? Miksi siis tällainen käsky on ensimmäinen kymmenestä eikä esimerkiksi käsky älä tapa?

Asiaa on hyvä lähteä tarkastelemaan ns. Euthyfronin dilemmasta, jonka Platon esitti ensimmäisen kerran. Dilemma kuuluu yksinkertaistettuna siten, että päättääkö Jumala sen,…

Sortajat ja sorretut

Kun yksi opinkappale tai puoli opista korotetaan muiden ylitse ja arvostellaan kaikkia muita opinkappaleita tästä yhdestä näkökulmasta käsin, päädytään helposti harhaoppiin.

Esimerkkejä ilmiöstä voi luetella lukuisia: klassisista harhaopeista areiolaisuus korosti Jumalan ykseyttä niin paljon, että ei voinut hyväksyä Pojan täyttä jumaluutta, pelagiolaisuus korosti pyhittymistä niin paljon, että ei voinut hyväksyä perisyntiä, doketismi korosti Jeesuksen jumaluutta siihen asti, että hylkäsi hänen ihmisyytensä. Käytännössä sama ilmiö pätee nykyisiinkin harhaoppeihin.

Kristillinen oppi on kokonaisuus, jonka eri osat ovat tasapainossa keskenään ja täydentävät toisiaan. Siksi on vaarallista nostaa siitä osia ylitse muiden ja unohtaa toiset osat kokonaan. Kun yhtä osaa liikutetaan, muutkin osat liikkuvat. Joku kirkkoisistä kuvasikin kristillistä oppia palapeliksi, josta muodostuu koristeellinen suuren kuninkaan kuva. Harhaoppiset ottavat samat palat ja järjestävät ne erilaiseen järjestykseen …

Kysymys hellenisaatiosta, eli eroavatko Jeesuksen ja apostolien opetukset toisistaan

Jo kuopatuiksi julistetut ajatukset elävät kirkollisissa piireissä yllättävän pitkään. Tänään kirjoitan yhdestä sellaisesta ja sen johdannaisista, jotka nykyäänkin kirkollisessa keskustelussa pulpahtavat aika ajoin pintaan. Kyseessä on väite kristinuskon hellenisaatiosta.

Hellenismi tarkoittaa antiikissa vallinnutta kreikkalaisperäistä kulttuuria, joka Aleksanteri suuren valloitusten jäljessä oli levinnyt joka puolelle. Kristinuskon hellenisaatio on näkemys, jonka mukaan Jeesus edusti jonkinlaista alkuperäistä juutalaissävytteistä uskontoa, joka sitten kreikkalaisen filosofian ja roomalaisen lain vaikutuksesta muuttui lopulta kristinuskoksi. Hellenisaatioteorian mukaan siis myöhempi kristinusko omaksui pakanuudesta erinäisiä oppeja muuttaen Jeesuksen opetuksen ihan toisenlaiseksi uskonnoksi, mitä se alunperin oli ollut.

Kristinuskon hellenisaatioteorian kuuluisin kannattaja oli 1800-luvulla elänyt liberaaliteologi Adolf von Harnack. Harnack tulkitsee kristillisen opin kehittymisen rappi…

Saarna 5. sunnuntai helluntaista

Joh. 8:2-11

Julkisen toimintansa aikana Jeesus kohtasi monia haastavia tilanteita. Moneen kertaan juutalaiset kysyivät häneltä vaikeita kysymyksiä, joihin hän antoi ennenkuulumattoman viisaita vastauksia. Saarnatekstimme tilanne on haastavimmasta päästä, sillä väärällä vastauksella Jeesus ei saisi ainoastaan uskonnollisen eliitin vihaa niskoilleen vaan myös poliittisen eliitin kurinpitotoimenpiteet.

Jeesus on opettamassa temppelissä, jossa kesken kaiken juutalaiset tuovat hänen eteensä naisen, joka on jäänyt kiinni aviorikoksesta. Nainen on mahdollisesti prostituoitu, eikä avionrikkojamiestä näy missään. Mooseksen laissa aviorikoksesta oli määrätty kuolemantuomio ja nyt lainopettajat halusivat tietää, mitä Jeesus tähän sanoisi.

Kyseessä on selvä ansa ja vaikea sellainen väistettäväksi. Nimittäin juutalaisten ylimmällä hallintoelimellä Sanhedrinilla ei ollut valtaa asettaa kuolemantuomiota. Jos Jeesus olisi vastannut kuolemantuomioon myöntävästi, silloin hän olisi asettunut suoraan Rooma…

Olemisen analogia ja jumalakuvan vääristymät

Yhä tänäkin päivänä vastaan tulee ihmisiä, jotka kuvittelevat, että kristityt uskovat partasuiseen ukkoon pilvenreunalla, joka korkeuksistaan ampuu salamoita pahantekijöihin ja puolestaan lupaa sitten pelastusta kaikille hänen kanssaan hyvää pataa oleville. Päivänselvää tietenkin on, että kyseessä on olkinukke eli täysin väärä käsitys Jumalasta.
Miksi silti tällainen käsitys jumalasta elää edelleen etenkin monien ateistien pääkopissa? Syynä on todennäköisesti opin analogiasta hylkääminen. Selitän seuraavassa tarkemmin miksi näin on ja mistä oikein on kyse.
Ennen kuin pääsemme oppiin analogiasta täytyy kommentoida hieman klassisen teismin jumalakäsitystä. Sen mukaan Jumala ei ole olento muiden olentojen joukossa. Hän on täysin erilainen kuin maailma, jonka me näemme täällä ajassa, paikassa ja asioissa. Jumala ei heilu pilven reunalla tai ole muutenkaan tämän fyysisen maailman kappale, jota voitaisiin jotenkin empiirisesti tutkia. Jumala ei siis ole lähtökohtaisesti immanentti eli tämä…

Moraalikiistojen anatomia ja emotivismi

Länsimainen moraalikeskustelu on viime vuosina ollut sarja eri tyyppisiä kohuja, joissa on kauhisteltu suureen ääneen joidenkin toisten suvaitsemattomuutta ja samaan aikaan kiillotettu omaa suvaitsevaisuuden kilpeä. Samaan aikaan ainoaksi moraaliseksi maksiimiksi kulttuurissamme on noussut ajatus, että se, mikä ei loukkaa tai vahingoita ketään, on moraalisesti oikein. Käytännössä siis tunteet ratkaisevat oikean ja väärän.

Tällaisen ajattelun ja suurten moraalisten kohujen taustalla vaikuttaa keskeisen sijan yhteiskunnassamme ja ajattelussamme saanut filosofisen etiikan teoria, jota kutsutaan emotivismiksi.

Emotivismin mukaan moraaliset lauseet eivät ole tosia tai epätosia vaan pelkästään tunteen ilmaisuja. Moraalisesti arvottavat väitteet tai arvostelmat ovat kaikki ainoastaan ilmaisuja preferensseistä, asenteista tai tunteista. Koska emotivismin omaksunut kulttuuri ei pidä moraalisia kysymyksiä minään muuna kuin tunteen ilmauksina, niistä nousee silloin luonnollisesti iso meteli ja hal…