Saarna 14. sunnuntai helluntaista
Luuk. 10:25–37 Lähimmäisen rakastaminen on asia, jota tänä päivänä tykätään pitää esillä. Moni puhuu siitä jonkinlaisena kristinuskon ytimenä ja keskuksena. Evankelisluterilaisessa kirkossa se usein nostetaan ensimmäisenä esiin, kun puhutaan kristinuskon sanomasta. Ajatellaan, että se on nyt sellainen helppo ja hyvä asia, jota ainakin kannattaa mainostaa ja josta kaikki voivat olla samaa mieltä. Mutta kun jostakin tulee liian helppoa, liian yleisesti hyväksyttyä, se menettää usein syvyytensä ja totuutensa. Maallistuneessa maailmassa moraalista onkin usein tullut eräänlaista oman aseman nostatusta. On hyväksi kuulua niihin ihmisiin, joita pidetään hyvinä ja jotka ajattelevat niin kuin hyvinä pidettyjen ihmisten kuuluu ajatella. Tällöin ei enää kysytä, mikä on totta ja oikeaa, vaan mikä näyttää ulospäin mahdollisimman hyvältä ja mikä on yhtäpitävää keskimääräisen vallassa olevan ajattelutavan kanssa. Hyvin keskeinen nykyajan moraalinen vaatimus on siis tietty ulkokultaisuus. Sinun täytyy...