Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Syömisen juhla

Joulukinkku, lanttulaatikko, rosolli, joululimppu, graavilohi, puuro, suklaakonvehdit ja glögi. Täytyy heti tunnustaa, että lähinnä tämänkaltaisia mielikuvia liikkuu pääkoppani sisällä joulua odotellessa.

Tänäkään jouluna ei ole uutinen se, että joulun alkuperäinen sanoma uhkaa jäädä meiltä pimentoon kaiken muun häsellyksen taakse. Niinpä joulun keskeiseksi teemaksi muodostuu itse kullekin aivan huomaamatta jo ensiksi mainittu syöminen ja sitten tietenkin lahjoista stressaaminen ja niiden perässä juokseminen. Esimerkiksi puolisolle lahjojen ostaminen vaikeutuu joka vuosi, koska joka vuosi kuluu yksi hyvä lahjavaihtoehto ja niitä järkeviä lahjoja on kuitenkin rajallisesti. Yksi vaihtoehto on tietenkin aloittaa kierros alusta, mutta itse en ole vielä ihan sellaiseen uskaltautunut.

Lahjojen lisäksi tietenkin täytyy kiirehtiä, että ehtii saada jouluruuat pöytään. Tämä tarkoittaa tuntien jonotusta aatonaattona ensiksi kalatiskin takana ja sitten kaupan kassajonossa. Ja kiire ei siitä hel…

Mitä areiolaiskiista opettaa meille teologian ulkopuolisista kriteereistä?

Kaikkina aikoina kirkolla on ollut vaarana tehdä teologiaa jostakin muusta lähtökohdasta kuin saamastaan ilmoituksesta ja hyvästä sanomastaan käsin. Erityisesti ongelmana on ollut kristinuskon sanoman sopeuttaminen kulloisenkin aikakauden filosofian omaksumien rationaalisuuden kriteereiden sisäpuolelle.

Ensimmäisen kerran kirkossa jouduttiin kunnolla vääntämään kristinuskon ulkopuolisten filosofioiden aiheuttamista haasteista 300-luvun areiolaiskiistassa. Areios (260-336 jKr.) oli Aleksandriassa vaikuttanut presbyteeri, joka opetti Pojan olevan eri olemusta kuin Isä. Vaikutteensa Areios sai Platonin filosofiasta.

Platonistinen filosofia lähti liikkeelle Jumalan ehdottomasta jakamattomuudesta. Platonismissa koko kosmoksen olemassaololla oli vain yksi alku ja lähde. Maailmankaikkeus oli hierarkkisesti rakentunut. Sen huipulla tai päässä oli absoluuttinen, jakamaton ja täysin tuonpuoleinen yksi, jolla ei ole olemuksen tasolla mitään yhteistä luodun todellisuuden kanssa.

Kristityt teologi…

Olivatko ensimmäiset kristityt kommunisteja?

Kuva
Miksi Itä-Saksan viiden markan setelissä oli radikaalireformaattori Thomas Müntzerin kuva, vaikka hänen johtama talonpoikaiskapina johti sadantuhannen talonpojan teloittamiseen?
"Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi." (Apt. 2:44-45) Näin kuvaa evankelista Luukas ensimmäisten kristittyjen toimintaa Jerusalemissa aivan kristillisen kirkon alkuaikoina.

Luukkaan kuvauksen pohjalta monet ovat päätelleet, että ensimmäiset kristityt olivat varhaisia sosialisteja tai kommunisteja, joilla oli käytössä yhteisomistus. Tämä on kuitenkin hätäinen johtopäätös. Kristittyjen omaisuuden lahjoittaminen on aina perustunut vapaaehtoisuuteen eikä kenenkään ollut pakko luopua omaisuudestaan edes Jerusalemin seurakunnassa kirkon alkuaikoina.

Yksityisomaisuuden vahvistaa jo seitsemäs käsky: älä varasta. Jotta ylipäätään voidaan varastaa, täytyy ihmisillä olla yksityisomaisuutta. Kris…

Osta hyvä omatunto - anekaupan uudet muodot

Jokainen historiansa tunteva on kuullut kaikensorttisia ja välttämättä ei niin mairittelevia kertomuksia myöhäiskeskiajan anekaupasta. Historia ei kuitenkaan ole monessakaan tapauksessa opettanut mitään, sillä samaan malliin kolikot kilahtelevat tänäkin päivänä kirstuihin. Sillä erotuksella tosin, että ehkä sielut eivät vilahtele enää entiseen tahtiin taivaaseen.

Länsimaisen ihmisen perusongelma on edelleen huono omatunto, mutta se ei enää johdu mistään yksittäisistä teoista. Hänen omaatuntoaan painavat kaikki maailman ongelmat. Yhä uudestaan sosiaalinen ja epäsosiaalinen media papattaa kuinka kaikki ongelmat ovat hänen syytään. Länsimaiden ihminen on onnistunut tuhoamaan ilmaston, tekemään maailmantaloudesta epäreilun ja hänen takanaan kummittelee usean sadan vuoden historia kolonialismia, patriarkalismia, orjakauppaa, sotimista ja riistoa.

Nykypäivän synneistä on tullut kollektiivisia. Ne koskevat tiettyjä ihmisryhmiä kokonaisuudessaan. Aikamme tuomionjulistuksessa harva tekee enää …

Ajan hengen armoilla

Olen tarkastellut aiemmin täällä kuinka liberaaliteologian on Hegelin filosofian vaikutuksesta erittäin vaikeaa olla kriittinen suhteessa historiaan ja yleiseen mielipiteeseen eli niin sanottuun ajan henkeen. Kriittisyyden sijaan se imaisee ajan hengen sellaisenaan, koska sillä ei ole oikein muutakaan auktoriteettia. Jatkan nyt tätä teemaa.

Liberaaliteologia perustuu siis ajan henkeen. Se, minkälaiset virtaukset esimerkiksi filosofiassa sillä hetkellä vaikuttavat, näkyy suoraan siinä, mitä liberaaliteologit ajattelevat. Tämä tekee teologiasta tuulella käyvää. Esimerkiksi kuusikymmentäluvulla kaikki puhuivat vapautuksen teologiasta. Nykyisin akateemisessa maailmassa siitä ei puhu juuri enää kukaan muu kuin nuo kuusikymmentäluvulla koulutuksensa saaneet teologit ja muutamat heidän oppilaansa.

Liberaaliteologia arvostaa kirkon oppien, arvovallan tai Raamatun sijaan henkilökohtaista uskonnollista kokemusta. Yksilö on keskeisellä sijalla yhteisön sijaan. Liberaaliteologian mukaan uskonnoll…

Viisi virheellistä väitettä uskonnoista

1. Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa

Tällainen argumentti on rationaalisuudessaan samaa tasoa kuin sanoa, että kaikki poliittiset puolueet ajattelevat pohjimmiltaan samalla tavalla. Jokainen järkevä ihminen näkee, että näin ei ole vaan puolueet ajavat eri asioita. Samoin uskonnoissakin on paljon eroa. Ei kaikista uskonnoista tule itsemurhapommittajia, eikä kaikissa uskonnoissa jaeta ihmisiä kasteihin syntyperänsä perusteella. Jokaista uskontoa tulee tarkastella omana juttunaan eikä niputtaa kaikkia yhteen. Esimerkiksi kristinusko esittää väitteitä Kristuksen ylösnousemuksesta ja inkarnaatiosta, joille ei löydy vastaavuutta mistään muusta uskonnosta. Toisaalta henkilö, joka esittää kaikkien uskontojen olevan samaa, luulee itsestään liikoja. Vaatii aikamoista arroganssia väittää tietävänsä, mikä on kaikkien uskontojen kaikista pohjimmainen opetus. Jo yhden uskonnon perusteiden syvällinen hallinta vie melkein koko eliniän, joten tällaisen väitteen voi ohittaa lähinnä olankohautukse…

Ajatuksia vapaudesta, yhteiskunnasta ja kristinuskosta

Länsimaisissa yhteiskunnissa vapaus on tärkeä arvo. Nykyaikana sitä korostetaan usein muiden pysyvien arvojen kustannuksella. Kuitenkin ilman muita arvoja vapaus johtaa anarkismiin, jossa jokainen tekee, mitä haluaa. Tätä kautta se johtaa koko järjestyneen yhteiskunnan murenemiseen tai sitten siihen, että yhteiskunta pyrkii asettamaan arvot yksilöön ylhäältäpäin ja näin päädytään totalitarismiin.

Samaan aikaan länsimaissa uskonto ja erityisesti kristinusko on katoamassa julkisesta tilasta. Edessämme on valtaisa yhteiskuntakokeilu, jonka seurauksia kukaan ei tiedä. Mitä tulee siihen lokeroon tilalle, jonka kristinusko on ihmisten elämästä ennen vienyt? Mistä yhteiskunnan vallitsevat arvot johdetaan sen jälkeen, kun niitä ei enää johdeta kristinuskosta?

Uskontohan on nimenomaan yhteiskunnalle sen kaikista konstituoivin tekijä. Maat, jotka jakavat saman uskonnon, ovat kulttuuriltaan yleensä suhteellisen saman kaltaisia. Tämä on huomattavissa Euroopasta, jossa on nähtävissä tietyt yhteis…

Saarna 17. sunnuntai helluntaista

Luuk. 7:11-16

Kohtaamme tänään kaksi seuruetta, kaksi erilaista kulkevaa joukkoa. Nimitettäköön toista kuoleman seurueeksi, toista elämän seurueeksi. Toinen joukko suree ja toinen iloitsee. Toisessa vallitsee toivo ja toisessa epätoivo. Toisen ryhmän edessä kulkee Jeesus ja toisen edessä kulkee leskiäiti. Toinen seurue kulkee saattaen ruumista, toinen seuraten kuoleman voittajaa.

Lähtekäämme ensiksi kulkemaan surullisemman joukon mukaan. Sen joukon kärjessä kulkee yksinäinen äiti. Äiti, joka on kohdannut suurimman surun, jota kuulemma elämässä voi ylipäätään kokea: hän on menettänyt lapsensa, ainokaisensa. Eikä äidillä ole ketään, jonka puoleen surussaan kääntyisi. Hänen miehensäkin on mennyt jo vuosia sitten, eikä muita jälkeläisiä pojan lisäksi ole.

Poika oli äidin ylpeys ja vanhuuden turva. Äiti oli ajatellut pojan huolehtivan hänestä vanhuuden päivillään. Minkäänlaista muuta eläkettä ei ollut tiedossa. Ei ollut säästötilejä tai vanhainkoteja. Rakkaan pojan mukana men…

Hegel ja Jumalan ilmoituksen muuttuminen

Miksi nykyään kiistellään niin paljon moraalisista kysymyksistä, joista kristillisen kirkon historiassa ei ole ollut minkäänlaista epäselvyyttä? Yksi syy tähän voi olla Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiassa. Tämän kaksisataa vuotta sitten eläneen saksalaisen filosofin ajatukset näyttävät tulleen osaksi monen edistysmielisen teologin agendaa.

Toisin kuin Immanuel Kant, josta olen kirjoittanut aiemmin, Hegel ei kiistänyt jumalallisen ilmoituksen mahdollisuutta. Hän vain tulkitsi sen uudelleen kristillisestä käsityksestä poikkeavalla tavalla.

Hegelin mukaan moderneissa yhteiskunnissa ihminen ja Jumala, ihminen ja yhteiskunta ja ihminen ja luonto ovat joutuneet erilleen toisistaan. Tämä on lähtökohtaisesti kristinuskon syytä, koska perinteisessä kristinuskossa luoja on ymmärretty täysin erilliseksi luomakunnasta. Tähän oli Hegelin mukaan saatava muutos. Hän ajatteli, että kristinuskon oli muututtava radikaalisti, jotta voitaisiin tunnustaa elämään ja yhteiskunnallisuuteen sisältyvä…

Uskontoa saa sekoittaa politiikkaan

Loppukesän kohujen keskellä on kuultu moralistis-paheksuvia julkituloja uskonnon ja politiikan sekoittamisesta. Näiden kauhistelevien puheenvuorojen logiikka on kärjistäen mennyt seuraavasti: Jos uskonto saa vaikuttaa politiikkaan, meillä on Suomessa kohta sharia-laki. Tällä perusteella ministeri ei saisi sitten pitää mitään uskontoa itseään sitovana ainakaan julkisissa puheissaan.

Ensimmäinen virhe tällaisessa päättelyssä on samaistaa eri uskontojen ääriajattelu keskenään. Islamilainen fundamentalismi ja kristillinen fundamentalismi eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Eri uskontojen ääripäiden samaistaminen on yhtä järkevää kuin samaistaa äärimmäinen kommunismi äärimmäiseen kapitalismiin. Suomessa äärikristillisyytenä pidetään herätysliikkeitä, joiden usko on käytännössä täysin samaa uskoa, jota jokaisen isovanhemmat on täällä Suomessa opetettu tunnustamaan. Jos tämä on radikaalia ja vaarallista, niin silloin koko suomalainen kulttuuri on perustaltaan vaarallista ja Suomen valtion v…

Raamatun oletetusta moraalittomuudesta

Monien kristinuskon kriitikoiden mukaan Raamattu on täynnä moraalittomuuksia ja siksi sitä ei voi kukaan järkevä ihminen pitää auktoriteettinaan. Vastaavasti heistä on pöyristyttävää, jos ministeri kehtaa väittää, että Raamattua tulisi joissakin tilanteissa noudattaa ennemmin kuin demokraattisesti säädettyä lakia.

Nämä uuden ajan moralistit asettavat itsensä Raamatun yläpuolelle. Heistä on vaarallista pitää Raamattua ohjeellisena, koska sen lukijat ovat kannattaneet milloin orjuutta, milloin kansanmurhia, milloin ristiretkiä, milloin naisten ja homojen alistamista ja milloin mitäkin. Demokraattista päätöksentekoa he pitävät erehtymättömänä järjestelmänä, joka vie ihmistä moraalisesti parempaan suuntaan.

Samat kriitikot eivät usko minkäänlaiseen syntiin ja sen vuoksi sovituskin on barbaarinen ajatus. Ylösnousemusta ei ole voinut tapahtua, koska ihmeitä ei tapahdu. Kokonaisuutena siis Raamattu on satukirja, jota ei heidän mukaansa tule ottaa vakavasti. Tähän tulokseen päädytään usein pe…

Onko kirkko enää apostolinen?

Nikean uskontunnustuksessa väitämme uskovamme yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen kirkkoon. Yksi Kristuksen kirkon ominaisuuksista on siis sen apostolisuus. Se tarkoittaa, että apostolit ovat perustaneet kirkon ja koko kirkon opetus nojaa heidän opetukseensa. Apostolit ovat kirjoittaneet Raamatun, joka on kirkon tärkein kirja ja josta kirkko ammentaa opetuksensa.

Jos pidämme Nikean uskontunnustusta itseämme sitovana niin kuin Kristuksen kirkko tekee, joudumme toteamaan, että kirkko ei ole oikea kirkko ellei se ole apostolinen. Ilman apostolisuutta kirkko on lahko, jota apostolit eivät ole perustaneet. Silloin se on pelkästään ihmisten yhteenliittymä, jolla ei ole juurikaan tekemistä kristillisen kirkon kanssa. Lahkosta puolestaan tulisi taas jokaisen vastuullisen kristityn pyrkiä eroon.

Kirkon apostolisella luonteella on toki perusteensa jo Raamatussakin, eikä pelkästään Nikean uskontunnustuksessa. Paavali kirjoittaa viitaten kirkkoon, että te olette kiviä siinä rakennuksessa, j…

Lankeemuksen todellisuus ja kristillinen ihmiskäsitys

Kirkon nykyisissä kiistakysymyksissä erimielisyydet keskittyvät liian usein jäävuoren huippuun, jolloin asioita ei nähdä kulloinkin kyseessä olevaa ja käsiteltävää asiaa syvemmältä. Esimerkiksi nyt kirkkoa hajottava kysymys avioliittokäsityksen muutoksesta ei lopulta koske pelkästään tätä yksittäistä asiaa, vaan kyseessä on kahden täysin erilaisen maailmankuvan välisestä vastakkainasettelusta. Tässä kysymyksessä materialistinen maailmankuva pyrkii haastamaan kristillisen jo kirkon sisälläkin.

Maailmankuvallisesti neutraalia aluetta ei oikein ole olemassa. Esimerkiksi näihin kirkkoa repiviin kysymyksiin ei voi siis kristittynä suhtautua miten haluaa menettämättä samalla osaa kristillisestä maailmankatsomuksesta. Siitä huolimatta monet kristityt ovat huomaamattaan nielleet materialistisen ja humanistisen maailmankuvan.

Maailmankatsomusta ei useinkaan omaksuta järjellisen pohdinnan tuloksena, vaan pikemminkin maailmankuva vaikuttaa siihen minkälaisia argumentteja pidämme järjellisesti va…

Saarna 5. sunnuntai Helluntaista

Joona 3:1-5, 10-4:11

Mies sai mahdottoman tehtävän. Tehtävän, joka näytti jo etukäteen tuhoon tuomitulta, ja jonka toteuttamiseen hänellä ei ollut minkäänlaisia henkilökohtaisia kykyjä eikä mahdollisuuksia. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että toimeksianto tuli todella korkealta taholta. Nyt oli mahdollisuudet mokata todella raskaasti. Epätoivo valtasi hänet. ”Mitä tehdä?”, mies mietti. ”Jos nyt ryhdyn tehtävääni ja epäonnistun sen toteuttamisessa, pahimmassa tapauksessa menetän henkeni, parhaassa maineeni”, hän ajatteli.

Niinpä mies päätti jättää tuon tehtävän jollekin toiselle, jollekin joka tietäisi miten asiat hoidetaan. Kaikessa hiljaisuudessa hän luopui tehtävästään, osti liput seuraavaan laivaan, joka veisi hänet jonnekin kauas, jonnekin, jossa tuosta tehtävästä ja sen epäonnistuneesta täyttämisestä ei kuuluisi mitään. Siellä hän voisi aloittaa uuden elämän alusta ja keskittyä realistisimpiin toimiin, joihin hänellä olisi luontaista lahjakkuutta. Siellä hän pysyisi erossa nä…

Sosiaalinen konstruktivismi ja todellisuuden rakentuminen

Olen suhteellisen vakuuttunut siitä, että melkein kaikissa tämänhetkistä kristikuntaa repivissä kiistoissa on lopulta kyse kielestä ja sen merkityksestä. Kyse on siis siitä, viittaako käyttämämme kieli todellisuuteen vai onko se itse todellisuus.

Postmodernin filosofian hengessä monet pitävät kieltä todellisuudesta erillisenä saarekkeena, jossa sanat viittaavat vain toisiin sanoihin eivätkä ikinä tavoita mitään lopullista merkitystä. Tällöin todellisuus rakentuu sosiaalisten merkitysten perusteella, eikä siihen vaikuta mikään ihmisen ulkopuolinen asia. Esimerkiksi yhteiskunnallista todellisuutta ei voi näin ollen ollenkaan erottaa sosiaalisista konstruktioista. Yhteiskunnan nähdään olevan vain ja ainoastaan ihmisten sosiaalisten konstruktioiden tulosta eikä silloin mitkään tilastolliset, biologiset tai matemaattiset faktat vaikuta yhteiskunnalliseen elämään tai jos vaikuttavat, niin nekin nähdään vain sosiaalisina konstruktioina, jotka voidaan purkaa ja määritellä uudelleen.

Sosiaalis…

Totuus, hyvyys ja kauneus

Kristillisessä filosofiassa on pitkään pidetty totuutta, kauneutta ja hyvyyttä Jumalan ominaisuuksina. Ne ovat kaikki saman asian eri puolia. Jumalaa voi pitää niin absoluuttisena totuutena, hyvyytenä kuin kauneutenakin. Kaikkien näiden kokemusten kautta pystymme tavoittamaan jotain itsensä Jumalan olemuksesta.

Samaan aikaan länsimaisen sekulaarin yhteiskunnan rappio näkyy ainakin kolmessa keskeisessä seikassa: ensinnäkin totuus on kadonnut filosofiasta, toiseksi hyvyys on kadonnut moraalista ja kolmanneksi kauneus on kadonnut taiteesta. Tämä muutos on lopulta johtanut myöskin pyhän katoamiseen kirkosta.

Karrikoiden voisi sanoa, että postmodernina aikanamme minkäänlaista totuutta ei enää hyväksytä lähtökohtaisestikaan olevan olemassa. On erilaisia subjektiivisia mielipiteitä, mutta mikään niistä ei saa olla lopullisen oikeassa. Moraalissa taas hyvyys ja pahuus eivät enää ole se akseli, jolla pelataan. On huonosti kohdeltuja ihmisiä, jotka toimivat vastoin yhteisesti sovittuja pelisään…