Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

Miten kirkko voi uudistua?

Olen moneen kertaan todennut, että kirkon tulevaisuus ei näytä hyvältä. Ehkä suurin ongelma on maallistuminen, joka vaivaa melkein kaikkia länsimaisia kirkkoja. Se vierottaa kirkon jäseniä kirkon uskosta ja arvoista. Ihmiset eivät koe enää kirkkoa tärkeäksi ja eroavat siitä rahan säästämiseksi. Jotain tulisi kirkossa tehdä, mutta yksimielisyyttä siitä, mitä se olisi, ei ole. Yhtä kaikki vaikuttaa selvältä, että kirkon on jollakin tavoin uudistuttava, jotta nykyinen kehitys voitaisiin pysäyttää.

Moni näkee ratkaisuksi nykyiseen tilanteeseen kirkon oppien uudistamisen. Kun yhteiskunta maallistuu, kirkko juoksee perässä ja maallistuu itsekin, jotta voisi kelvata ihmisille. Tämä on tuhon tie. Yksikään tälle tielle lähtenyt kirkko ei ole onnistunut pysäyttämään jäsenkatoaan. Kaikista suurin ongelma on, että tällöin menetetään kirkon identiteetti kirkkona, koska juuri kirkon opit ja uskontunnustuksista kiinnipitäminen tekevät kirkosta kirkon ja erottavat sen kaikista muista yhteisöistä. Kirk…

Hyvää joulua!

Joulun varsinainen ydin uhkaa helposti hukkua lahjojen, kinkkujen, tonttujen ja yhdessäolon sekamelskaan. Jotta näin ei pääsisi käymään, tässä on muutama lyhyt ajatus joulun sanomasta.

Jouluevankeliumissa enkeli ilmoittaa paimenille: "Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle." Jouluna meille ilmoitetaan ilosanoma jollaista ei ole ennen kuultu. Betlehemin seimessä nukkuu lapsi, josta sanotaan, että hän on Kristus, Herra.

Juutalaiset käyttivät Jumalasta aina nimeä Herra, koska toinen käsky kielsi lausumasta turhaan hänen nimeään. Enkeli ilmoittaa näin ollen paimenille suoraan, että Herra Jumala on keskellämme. Seimessä nukkuva lapsi on Jumala. Hän on tullut ihmiseksi ja ottanut omakseen ihmisluonnon.

Kuningasten kuningas on tullut halpaan seimeen. Iankaikkinen on tullut ajalliseksi. Sana on tullut lihaksi. Jumala on tullut ihmiseksi. Siitä joulussa on kyse.

Tämä on erottava tekijä kaikkiin muihin uskontoihin ja uskonnollisuuteen. Muissa uskonnoissa on kyse si…

Voivatko kirkon opit muuttua?

Suomessa moni kuvittelee, että kirkko on jonkinlainen palveluyhdistys, joka antaa ihmisille tärkeitä hengellisiä palveluja ja seremonioita elämän eri käänteissä. Näin määriteltynä kirkko on pelkästään ihmisten kirkko tai kansan kirkko. Sitä määrittelee se, mitä ihmiset siltä haluavat. Se muuttuu jokaisessa käänteessä yleisen mielipiteen mukana.

Tällainen kirkkonäkemys on hyvin ongelmallinen, koska siinä ei ole mitään pysyvyyttä ja se voi johtaa ympäröivästä yhteiskunnasta riippuen minkälaisiin mielettömyyksiin tahansa. Meillä on tästä hyvä esimerkki 30-luvun Saksasta, jossa luterilaiset myötäilivät ympäröivää yhteiskuntaa ja alkoivat kannattaa natsimielisiä saksalaisia kristittyjä.

Kristuksen kirkko on täysin erilainen kuin tällainen pelkästään ihmismielipiteen varaan rakennettu kirkko. Nimittäin Kristuksen kirkko on aina ja kaikkialla sama. Tämä on tärkeä huomio. Se ei minään aikakautena tai missään paikassa ole pohjimmiltaan erilainen, vaan perustuu aina Kristuksen sanaan ja pitää s…

Harhauttava eksegetiikka

Näin dogmaatikkona tieteellinen raamatuntutkimus eli eksegetiikka aina välissä hieman naurattaa. Eksegetiikka on varmaan suurin syy siihen, miksi monet luopuvat teologisessa tiedekunnassa uskosta. Itse en kuitenkaan kokenut moniakaan Helsingin yliopistossa harrastetun eksegetiikan tuloksista kovinkaan vakuuttavina. Seuraavaksi selitän miksi.

Monet eksegeetit ovat omaksuneet kokonaan luonnontieteellisen maailmankuvan. Tällöin ihmeitä ei voi tapahtua. Johtopäätöksenä tällaisesta tutkimuksesta on tietenkin, että ihmeitä ei tapahdu. Niinpä Jeesuksen neitseestäsyntyminen tai ylösnousemus on pakko selittää jollakin muulla tavoin. Opetuslapset saattoivat esimerkiksi kokea Jeesuksen läsnäolon voimakkaasti vielä hänen kuolemansa jälkeen tai sitten opetuslapset keksivät hänelle ihmeellisen syntymäkertomuksen lisätäkseen hänen arvoaan aikalaistensa silmissä. Oma juttunsa on tietenkin se, että jos neitseestäsyntymiskertomus olisi lainattu antiikin pakanakulttuureista, niin se ei todellakaan olisi…

Harhaopeilla piispaksi?

Yle teki mielenkiintoisen jutun Kuopion piispaehdokkaista:
http://www.yle.fi/alueet/savo/2011/12/piispanvaali_muuttaa_asenteita_luther-saatioon_3081977.html

Piispoilta kysyttiin kantoja Luther-säätiöön. Mediassa kirkollinen keskustelu pyörii vain tiettyjen avainsanojen ympärillä. Kun yhden sellaisen mainitsee, jää monta muuta tärkeää asiaa huomiotta. Nytkin Luther-säätiö varasti uutisessa huomion paljon tärkeämmistä asioista.

Uutisessa Luther-säätiötä paljon merkittävämpää oli joidenkin piispaehdokkaiden suhtautuminen klassisiin kristinuskon oppeihin. Sakari Häkkinen kielsi sekä Jeesuksen neitseestäsyntymisen, että paholaisen olemassaolon.

Miikka Ruokasen huomio uutisessa on erittäin hyvä: Mitä järkeä on olla töissä kirkossa, jos ei ole valmis uskomaan sen keskeisiin oppeihin? Yksilö saa siitä tietenkin rahaa, jolloin kysymyksen voisi asettaa myös kirkolle: Miksi tällaisia henkilöitä pidetään kirkon palkkalistoilla, jotka eivät usko kirkon uskontunnustukseen? Hehän vain keikuttavat ven…

Kriisit ovat Jumalan sallimus

Talouskriisi väijyy taas ovellamme ja euron hajoamisesta puhutaan jo julkisesti. Monet ovat huolestuneet tulevaisuudestaan eivätkä uskalla kuluttaa enää, koska työpaikka voi olla vaarassa kadota. Tällainen talouden epävarmuus paljastaa yleisen luottamukseen vääriin jumaliin. Keneltä me oikeasti odotamme apua, Jumalalta vai kansainväliseltä valuuttarahastolta?

Luther muotoilee osuvasti Isossa katekismuksessa: "Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mi…

Kristillisiä elokuvia

Tässä on muutama katsomisen arvoinen leffa, jotka ainakin jollakin tasolla pistivät pohtimaan kristinuskon sanomaa tai avasivat siihen uusia näkökulmia. Viereen laitoin pienen kuvauksen siitä, mistä elokuva kertoo. Olen laittanut nämä jonkinlaiseen parhausjärjestykseen.

Passion of the Christ. Paras Jeesus-elokuva, mitä on koskaan tehty.
Jumalista ja ihmisistä. Koskettava elokuva siitä kuinka pitkälle uskon takia on valmis menemään.
Postia pappi Jaakobille. Elokuva kertoo siitä kuinka suuri on rukouksen voima.
Tree of life. Massiivinen ja visuaalinen teos elämästä.
Into the wild. Elämän tarkoituksen etsintää.
Ostrov. Venäläinen elokuva kertoo ortodoksiluostarissa asuvasta erikoisesta munkista.
Apocalypto. Väkivaltainen elokuva paljastuu lähetysteologiseksi tutkielmaksi.
Doubt. Ajatuksia herättävä elokuva vaikeasta aiheesta.
The Nativity story (Matkalla Beetlehemiin). Hyvä kuvaus Jeesuksen syntymästä.
Signs. Kertoo oikeastaan ufoista ja avaruusolioista, mutta sisältää myös kristillistä sanomaa.
Pr…

Viidakon lait ovat muodissa

Etiikka osoittautuu kristinuskosta irtaantuessaan postmoderniksi pelleilyksi. Yleensä tässä tapauksessa eettisenä periaatteena toistellaan tiedottomasti, että kaikkea saa tehdä niin kauan kuin ei satuta toista.

Tämä hokema osoittautuu kuitenkin tositilanteessa pelkäksi sanahelinäksi. Esimerkiksi avioerotilanteessa moni on silti valmis hyväksymään avioeron, vaikka se satuttaisi toista ja perhettä todella paljon. Eli yhtäkkiä toista saa satuttaakin. Käytännössä etiikka on siis sitä, että minun pitää saada tehdä juuri sitä, mitä minä haluan. Kukaan ei saa puuttua minun tekemisiini.
Tämä tarkoittaa, että elämässä on yksi ainoa periaate, jota noudatetaan viimeiseen pisteeseen asti. Se periaate on omat tunteet. Niiden perustalla sitten mennään, vaikka tulokset eivät välttämättä olekaan niin onnellisia kuin voisi kuvitella.

Eettisenä periaatteena pelkästään omien tunteiden seuraaminen on täysin kestämätöntä. Tällöinhän on mahdotonta tuomita esimerkiksi murhaajaa, koska hän vain vihoissaan ta…

Yliopisto vai pappisseminaari?

Viimeksi kirjoitin siitä kuinka kirkko tulee romahtamaan muutaman kymmenen vuoden sisällä, jos nykymeno jatkuu. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Miksi kirkkolaivamme on päästetty keikkumaan? Syitä on tietysti monia, mutta yhden syyn haluan nostaa tapetille.

Syy on kirkon koulutuksessa. Nimittäin kirkkoon on koulutettu ihan tavan takaa veneenkeikuttajia. Kaikki kirkon papit käyvät läpi yliopistokoulutuksen, joka on täysin tunnustukseton koulutus. Koulutuksessa lähinnä opitaan kyseenalaistamaan kristinuskon oppeja ja suhtautumaan skeptisyydellä kaikkeen. Tietenkin akateemisuudella on paikkansa, mutta kysymys kuuluukin, onko sen paikka pappien koulutuksessa.

Muut suuret kirkkokunnat kouluttavat pappinsa pappisseminaareissa, joissa papit perehdytetään oman tunnustuskunnan oppiin eikä vieraannuteta heitä siitä, kuten Suomen luterilaisuudessa tällä hetkellä on tapana. Pappisseminaari on samalla myös hengellinen kasvupaikka, jonka elämään kuuluvat hartaudet ja jumalanpalvelukset ja näin tu…

Kirkon romahdus

Katselin kirkon tilastoja. Ne ovat hyvin, hyvin karua luettavaa. On helppo elää silmät kiinni ja ajatella, että kaikki on hyvin, mutta näin ei Suomen ev. lut. kirkon osalta todellakaan ole.

Jokainen varmasti tietää, että kirkosta erotaan koko ajan, mutta harva tuskin on miettinyt, mitä siitä seuraa tulevaisuudessa. Näyttää siltä, että kansankirkkomme on ajautumassa täydelliseen romahdukseen.

Ruotsin kirkon jäsenten osuus koko maan väkiluvusta on pienentynyt 13 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tästä voi laskea, että alle vuosisadassa Ruotsin kirkko käytännössä lakkaa olemasta. Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana kirkon jäsenten osuus väkiluvusta on laskenut noin 7 prosenttia.

Kirkosta eroaminen on itseään kiihdyttävä projekti. Koska kirkosta eronneet eivät kasta lapsiaan enää kirkon jäseniksi, ei kirkko tule saamaan mistään enää uusia jäseniä. Kun mennään tietyn prosenttirajan ali, kirkosta eroamista on mahdotonta inhimillisin keinoin pysäyttää. Tilastoja katselemalla…

Rahat meni

Lähetysjärjestöille luettiin dysankeliumia Helsingissä ja Vantaalla. Heiltä vietiin rahat. Syyksi ilmoitettiin vääränlainen suhtautuminen naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Lähetysseura jäi tämän päätöksen jälkeen ainoaksi lähetysjärjestöksi, jonka kirstuun kolikko vielä kilahtaa.

Epäilen kyllä, että Lähetysseurakin joissain tapauksissa edustaa ulkomailla aika konservatiivista teologiaa, muutenhan esimerkiksi työ Afrikan yhteistyökirkkojen kanssa loppuisi saman tien. Tätä ei tietenkään Suomen päättäjille kerrota. Ylipäätään lähetysjärjestöissä taitaa olla ideana, että työtä tehdään yhteistyökirkon ehdoilla, eikä viedä sinne omia toimintatapoja.

Rahojen loppuminen tarkoittaa selkokielellä sitä, että vuosi sitten syksyllä kirkolliskokouksessa tehty rukouspäätös oli oikeasti kirkon oppia koskeva päätös. Rahaa ei tule, jos ei hyväksy homoseksuaalisia suhteita. Joillekin raha on siis se joka ratkaisee myös kirkon oppiriidat.

Lähetysjärjestöjen kannalta pidän tätä rahahanojen sulkeutum…

Kirkko ja demokratia

Meihin on jo pienestä pitäen iskostettu aate, että demokratia on ainoa mahdollinen periaate kaiken julkisen hallinnon järjestämiseksi. Meillä on kansankirkko, joka on julkisoikeudellinen yhteisö ja nimensä mukaan vielä kansan kirkko. Siksi tuntuisi luontevalta, että kirkossakin noudatetaan demokratiaa kaikessa päätöksenteossa kuten tällä hetkellä tehdäänkin. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.

Kirkko ei voi ikinä olla puhtaassa mielessä demokraattinen, koska se ei ole pelkästään inhimillinen yhteisö. Kirkko on saanut valtuutensa Jumalalta ja se perustuu puhtaasti Jumalan sanaan. Ajatus kirkosta puhtaasti demokraattisena yhteisönä rajoittaa kirkon pelkästään inhimilliselle tasolle. Jos kirkko haluaa olla pelkästään puhtaan demokraattinen, tällöin kirkko menettää oman identiteettinsä Jumalan kansana.

Pelkästään demokraattinen kirkko ei eroa mitenkään muista maallisista järjestöistä. Demokratia ja inhimillinen päätöksen teko ei voi ohittaa Jumalaa ja hänen sanaansa. Kristus…

Tulkaa kaikki!

Seuraava fiktiivinen keskustelu perustuu tositapahtumiin:

- Olen mukana Tulkaa kaikki -liikkeen toiminnassa, Veikko totesi yllättäin.
- Aivan. Mihinkäs tämä liike oikein ihmisiä kutsuu? Pekka kysyi.
- Meidän liikkeemme idea on, että kirkkoon voisivat tulla kaikki ihmiset, siis ihan kaikki ihmiset rakentelematta mitään raja-aitoja, Veikko selitti innostuneesti.
- Kuulosta periaatteessa ihan hyvältä, Pekka myönsi. - Vai että ihan kaikki ihmiset?
- Niin. Kirkossa on vuosien saatossa suljettu monia ihmisiä ulkopuolelle ja me haluamme tehdä tähän muutoksen. Kaikkien on saatava tulla kirkkoon.
- Jos kerran kaikkia ihmisiä kehotetaan tulemaan, niin koskeeko tämä myös Luther-säätiöläisiä? Pekka uteli.
- Ei tietenkään. Hehän ovat itse ajaneet itsensä ulos kirkosta, Veikko vastasi.
- Entä SLEY:tä? Saako SLEY:n toiminnassa mukana olevat vaikuttaa kirkossa?
- Eivät hekään noudata kirkon yhteisiä pelisääntöjä. Pysykööt siis ulkona.
- Saako Kansanlähetys sitten olla kirkossa?
- Hekin ajavat vanhent…

Piispaboikoitti ja donatolaisuus

Konservatiivisissa herätysliikepiireissä on puhuttu avoimesti piispaboikotista. Se tarkoittaa, että harhaan menneiltä piispoilta ei pitäisi ottaa vastaan "hengellisiä palveluita". Kuitenkin jo aimo aikaa sitten Augustinus opetti, että sakramenttien pätevyys ei riipu niiden toimittajasta. Onko piispaboikotti täten harhaoppista?

Augustinuksen lause liittyy hänen aikanaan käytyyn donatolaiskiistaan. Donatolaisuus oli 300-luvulla vaikuttanut harhaoppi. Tämä harhaoppi lähti liikkeelle siitä, että Rooman keisari Diocletianuksen vainoissa jotkut piispat ja papit kielsivät Kristuksen ja luovuttivat Raamattunsa poltettavaksi, kun heitä uhattiin hengenlähdöllä. Vainojen hellittyä he myöhemmin sitten palasivat takaisin piispoiksi ja papeiksi. Tästä eivät jotkut vainojen aikana lujana pysyneet kristityt pitäneet, eivätkä sen vuoksi hyväksyneet heidän piispuuttaan tai pappeuttaan. He eivät myöskään hyväksyneet näiden piispojen ja pappien toimittamia sakramentteja ja pitivät niitä pätemät…

Kaksi regimenttiä sekaisin

Usein kuulee sanottavan, että uskontoa ja politiikkaa ei pidä sekoittaa keskenään. Moni ajattelee näin miettimättä asiaa yhtään sen kummemmin. Yritän nyt perehtyä hieman tuon lausahduksen taustoihin.

Teologisesti ajateltuna lähtökohtana tälle ajatukselle on usein nähty olevan Lutherin oppi kahdesta regimentistä. Sen mukaan maailmassa on kaksi hallintavaltaa tai regimenttiä: maallinen ja hengellinen. Maallinen regimentti eli valtio vastaa maallisesta järjestyksestä, jossa esivalta rankaisee rikollisia ja hoitaa tehtäviään miekalla ja pakolla. Hengellinen regimentti sen sijaan toimii kirkossa käyttäen välineenään ainoastaan evankeliumia. Kirkko ei käytä maallista valtaa eikä pakkoa, vaan perustuu vapaaehtoisuudelle ja armolle. Tässä kahden regimentin oppi lyhykäisyydessään.

Nykyluterilaisuudessa kahden regimentin oppi on kuitenkin ymmärretty monesti väärin. Ensinnäkin sitä enää harvoin noudatetaan ollenkaan. Kirkkomme piispat tarttuvat milloin mihinkin poliittiseen asiaan ja sekaantuvat…

Todista, että Jumala on olemassa!

Miksi tulisi uskoa johonkin, jota ei pysty todistamaan? Monet kaipaavat jotakin todistetta Jumalan olemassaolosta. Yleensä todisteella tarkoitetaan tässä yhteydessä havaintoihin perustuvaa todistetta. Todisteiden kaipailijoilta kysyisin takaisin muutaman kysymyksen.

Pystytkö todistamaan sen, että muistisi on pätevä? Voitko todistaa, että järkesi toimii oikein? Tai pystytkö todistamaan sen, että havaintosi ovat luotettavia? Edes näitä koko uskomustenmuodostusjärjestelmän perustalla olevia asioita ei voi todistaa ilman kehällisiä argumentteja. Huomaamme, että uskomme aika paljon sellaista, mitä emme voi todistaa, eikä sitä ole mikään tarve epäillä. Jos epäilisimme systemaattisesti järkeämme, havaintojamme tai muistiamme, kaikki tietäminen olisi mahdotonta ja ainoa vaihtoehto olisi radikaali skeptisismi. Tämän pohjalta taas eläminen on aika mahdotonta, koska arkielämässä kuitenkin luotamme näihin kykyihimme.

Viime vuosikymmeninä filosofiassa on käyty paljon keskustelua perususkomuksista.…

Uusi uskonto

Suomen ev.lut. kirkon sisälle on muodostumassa uusi uskonto. Tätä uutta uskontoa jo käytännössä opetetaan yliopistossa kirkon tuleville työntekijöille. Pikkuhiljaa se on syrjäyttämässä kristinuskon ja asettumassa kirkon viralliseksi uskonnoksi.

Uusi uskonto perustuu kyllä Jeesuksen opetuksiin joiltakin osin. Keskeiseksi opinkappaleeksi nousee eettinen reflektointi kultaisen säännön vanavedessä. Varsinainen ero kristinuskoon on siinä, että tässä uudessa uskonnossa pyritään lyömään kiilaa Jeesuksen ja apostolien väliin. Toisin sanoen Paavalia pidetään visionäärinä, joka muutti kristinuskon joksikin sellaiseksi minä se nykyään tunnetaan konservatiivisten uskovien parissa. Uusi uskonto hylkää kirkon apostolisuuden, joka tunnustetaan Nikean uskontunnustuksessa. Kirkko ei enää rakennukaan apostolien opetukselle, vaan apostolien nähdään pikemminkin tehneen hallaa kristinuskolle ja alkuperäiselle Jeesuksen opetukselle.

Koska kiila lyödään Paavalin ja Jeesuksen väliin, se tarkoittaa radikaalia…

Kristinuskosta irtaantuneen yhteiskunnan track record

Yhteiskunta on ajautumassa yhä sekulaarimmaksi ja monet esittävät, että kristinuskosta tulisi luopua kokonaan. Kristinusko nähdään vanhentuneena ajatusrakennelmana, keskiajan kaikuna modernissa yhteiskunnassamme, josta tulisi pikimmiten päästä eroon. Tätä kehitystä ei kannata kuitenkaan jouduttaa, sillä kukaan ei tiedä, mitä tulee tilalle. Arvoneutraalia yhteiskuntaa ei ole. Jos joku aate häipyy, seuraava tulee tilalle.

Historia opettaa meille sen, että kristinuskosta irtaantuminen ei ole ikinä jäänyt ilman negatiivisia seuraamuksia. Ensimmäinen laajempialainen yritys rakentaa yhteiskuntaa ilman kristinuskoa oli Ranskan vallankumous. Ranskan vallankumoukseen liittyi kyllä muitakin puolia kuin kristinuskosta irtaantuminen, mutta se oli silti myös voimakkaasti kapinaa kirkkoa ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan. Joka tapauksessa ranskan vallankumouksessa giljotiinin uhriksi jäi noin 40000 ihmistä ja vallankumousta seuranneissa sodissa kuoli yli miljoona ihmistä. Ranskan valla…

Saarna 9. sunnuntai helluntaista

Matt. 7:13-14

Eteemme asetetaan tänään kaksi vaihtoehtoa, joista jokaisen on omassa elämässään valittava. Jokainen meistä kulkee elämässään jotakin kohti. Elämä on matka. Kysymys kuuluukin minne olen matkalla? Mitä kohti kuljen? Mistä portista astun sisälle?

On kaksi erilaista porttia. Nämä kaksi porttia avaavat erilaiset tiet ja erilaiset päämäärät silmiemme eteen. Toinen porteista on ahdas, kuin neulansilmä kamelille. Toinen taas on leveä, josta on helppo vaikka kamelilauman mennä sisään. Kuitenkin se, mikä näytti hyvältä, leveältä ja helpolta portilta kulkea, johtaa jonnekin muualle kuin hyvään, leveään ja helppoon elämään ikuisuudessa. Sen sijaan oikeaan elämään täytyy kulkea vaikeammasta ja ahtaammasta portista.

Nämä Jeesuksen sanat kahdesta eri portista ja tiestä ovat meille tärkeä muistutus varsinkin tänä aikana, jota elämme. On helppo unohtaa puheet ikuisuudesta ja Jumalasta ja täyttää elämä kiireellä, nautinnoilla, ystävillä ja tv-sarjoilla. Moni ajattelee, että elämä menee …

Hyvä, paha ja Anders Breivik

Norjan joukkosurmat ovat pyörineet itse kunkin päässä viime aikoina. Minullakin on niistä noussut muutama ajatus, joita aion tässä jakaa. Aluksi on hyvä sanoa, että mitä Norjassa tapahtui on ehdottoman tuomittavaa ja väärin. Osanotot uhrien omaisille.

Monet ovat leimanneet Breivikin mielenvikaiseksi ja hulluksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän on toiminut suunnitelmallisesti täydessä ymmärryksessä. Mielenvikainen ja hullu ei saa tuollaista tuhoa aikaan, vaan teot ovat pitkällisen pohdinnan ja suunnittelun tulosta. Nämä joukkosurmat eivät ole siis syntyneet ihmismielen sairaudesta tai heikkoudesta vaan pahuudesta.

Itseasiassa ihminen kykenee uskomattomaan pahuuteen. Breivik osoitti sen, että humanismi ja ylenpalttinen usko ihmisen hyvyyteen ei ole paikkaansapitävää. Ihminen ei ole täydellisen hyvä olento, vaan hän pystyy tekemään paljon pahaa. Eikä se paha ole mikään sairaus tai heikkous, vaan meissä jokaisessa vaikuttava voima, jota vastaan on taisteltava.

Jokainen normaali ihmin…

Saarna 2. sunnuntai helluntaista

Matt. 13:44-46

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Siltä saattaa vaikuttaa kun kuuntelee näitä Jeesuksen vertauksia. Näyttää siltä, että hieman vilpillisesti toimimalla ihmiset ostavat itselleen erittäin arvokkaita asioita. Sitäkö Jeesus nyt tahtoo meille opettaa, että sen kun ostelee vain isolla omaisuudella kallisarvoisia helmiä ja elelee leveästi?

Useinkaan Jeesuksen vertaukset eivät ole esimerkkejä täydellisestä moraalisesta toiminnasta, vaan kertomuksia ihmisten tavallisesta elämästä, jotka antavat meille kuvan siitä, millainen on Jumalan valtakunta. Tässäkin lukemassani vertauksessa mies epärehellisesti ostaa pellon vastapuolelta, joka ei tiedä pellon todellista arvoa. Meidän ei tulekaan ottaa oppia miehen teosta, vaan asenteesta. Tämä mies tietää miten toimia, kun kyseessä on jotain mittaamattoman arvokasta. Samoin helmikauppiaskin on tilanteen tasalla. Löydettyään arvokkaan helmen, sellaisen, jota hän on etsinyt koko elämänsä, hän ei hukkaa hetkeäkään. Samantien hän myy koko omai…

Saarna konfirmaatiomessussa Pyhän kolminaisuuden päivänä

Joh. 15:1-10

Minä olen. Minä olen hyvä paimen. Minä olen maailman valo. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Minä olen elämän leipä. Minä olen portti. Minä olen tie, totuus ja elämä. Minä olen tosi viinipuu.

Minä olen. Se lause esiintyy Jeesuksen opetuksessa useasti. Meiltä saattaa jäädä tämän lauseen merkityksellisyys helposti huomaamatta. Nyt meille ei puhukaan joku tämän maailman itsensäkehuja, joka esittelee mitättömiä saavutuksiaan. Tällaisen sijaan ’minä olen’ viittaa itseensä Jumalaan. Nimittäin kun Vanhassa testamentissa Jumala ilmoittaa itsensä Moosekselle, Jumala sanoo nimekseen minä olen se, joka olen. Jeesus siis puhuu itsestään käyttäen termiä jonka voidaan ymmärtää tarkoittavan Jumalaa.

Tänä sunnuntaina vietämme Pyhän kolminaisuuden päivää. Niinpä tämän sunnuntain evankeliumitekstistä aukeaa meille kolmiyhteisen Jumalan salaisuus. Kristus ei olekaan vain yksi historian saatossa elänyt suuri opettaja, jonka opetuksia muistelemme täällä kirkossa aina sunnuntaisin, vaan lihaks…

Saarna äitienpäivänä Kankaanpään kirkossa

Joh. 21:15-19 (2. sunnuntai pääsiäisestä)

Rakastatko sinä minua? Kuinka merkittävä kysymys. Yhä uudestaan nuo sanat kumpuavat huulillemme ajasta aikaan. Sitä kyselevät pienet lapset äideiltään. Sitä kyselevät arasti nuoret, jotka ovat ensimmäisen kerran ihastuneet toisiinsa. Sitä kyselevät aikuiset kaiken kiireensä keskellä ja sitä kyselevät vanhukset viimeisillä voimillaan. Kenellekään tämä kysymys ei ole yhdentekevä. Ei se ollut sitä myöskään Jeesukselle. Hän kysyi sitä aikanaan Pietarilta. Tuo kysymys ei kuitenkaan jää kahdentuhannen vuoden taakse historiaan, vaan ylösnousseena Herrana hän kysyy tänäänkin täällä Kankaanpään kirkossa sinulta ja minulta tämän saman kysymyksen: Rakastatko sinä minua?

Tämän päivän tekstinä on mielenkiintoinen kohtaaminen. Viime sunnuntaina evankeliumitekstissä kerrottiin kuinka Jeesuksen kieltänyt Simon Pietari kohtaa Jeesuksen Galileassa tämän ylösnousemuksen jälkeen ensimmäisen kerran. Tämän päivän teksti on suoraa jatkoa tuolle tapahtumalle. Nyt käy…